29.7.2011



Tykkään viinimarjahillon kirpeydestä. Keittelin viime kesän lopulla maustettuja herukkahilloja sekä punaisista että mustista herukoista muistaakseni ihan hillosokeripussin ohjeella kovakuorisille marjoille. Mausteeksi laitoin kardemummaa ja kokeeksi joihinkin purkkeihin vaniljaa ja tähtianista. Lisäsin mausteet vasta purkitettuun hilloon, sillä hillot maustuvat kyllä purkissakin ja näin pystyy kokeilemaan eri maustevaihtoehtoja.

Noh. Viimevuotisia hillojahan taitaa vieläkin olla syömättä. Vaikka ovatkin hyviä. En - ainakaan vielä - ole siis hillonkeittopuuhiin ryhtynyt, mutta punaiset viinimarjat sentään keräsin pois tänään. Marjat mahtuivat kolmeen pakasterasiaan ja siirtyivät kylmempiin olosuhteisiin myöhempää käyttöä odottelemaan. Onneksi marjapensaita ei omassa pihassa ole tuon enempää, kun mökiltä niitä löytyy sitten sitäkin enemmän. Mainittakoon tässä yhteydessä että äidilläni on kaksi kovassa käytössä olevaa isoa arkkupakastinta.

24.7.2011

Yksi sana


Oi, chutney! Sinä suolaisen makea, tulisenkin mausteinen hillotuote! Sovit yhteen niin lihan kuin lettujenkin kanssa; myös juuston kanssa sinulla on kuulema ollut jotain juttua. Tein sinut raparperista tällä ohjeella, ja toivonpa tekeväni uudestaankin. Omena-tamarindichutneya keitellään varmaankin loppukesästä.

22.7.2011

Kesäsalaatti


Herkkusienet viipaleiksi ja pannulle öljyn ja valkosipulin kera. Käytä vähän isompaa pannua kuin minä.


Kipaise pihalta yrttejä. Tässä on persiljaa, oreganoa, minttua ja salviaa. Eli kaikkea, mitä yrttimaasta löytyi. Mutta eiköhän mitkä tahansa yrtit käy mitä on saatavilla.


Pistä yrtit jonkinlaiseen soseuttimeen (itse käytin sauvasekoittimen lisäosasilppuria) ja sekaan loraus öljyä ja viinietikkaa, jonkun verran sitruunamehua ja pari rouskausta mustapippuria. Niin ja suolaa maun mukaan.

Lautasen pohjimmaiseksi perus vihreä salaatti: jäävuorisalaattia, kurkkua ja tomaattia. Päälle paistetut herkkusienet ja jos tykkää, kurpitsansiemeniä. Tai jotain muita siemeniä. Sitten sitä yrttikastiketta päälle. A vot!

Mehukasta viikonloppua. Taas juhlia tiedossa.

21.7.2011

Maailman helpoin mekko


Tässäpä helppo kesämekko tällaiselle hätähousulle kuin minä. Ja jos tykkää pukeutua toogaan, mutta siitä en ole vielä ihan niin varma. Mekolla oli niin kiire valmistua, että jätin reunojen huolittelut väliin... mutta onneksi trikoo ei juuri purkaudu.


Materiaalina on kaapin kätköistä löytynyt omatekoinen painokangas jotakuinkin neljän vuoden takaa. Täysleveästä ja noin 70 cm pitkästä kangaskappaleesta ommellun mekon rakenteen (joka muuten pitkälti mukailee erästä viimeisimmän Käsityölehden mallia) näettekin oheisesta kuvasta. Ja seuraavasta kuvasta näkyy se, etten malttanut edes silittää valmista mekkoa ennen kuvaamista:


No, mitäpä pikku rypyistä, kun vaate toimii hyvin ja on hätähousunkin mielestä nopeatekoinen. Vyön letitin trikookuteesta, jota tekstiilimuotoilijalla näyttää pyörivän joka nurkassa. Sattui löytymään vielä sopivan väristäkin.


Imetän parhaillani, ja tuossa taannoin huomasin, että osa vaatekaappini luottoyksilöistä olivat muuttuneet hieman epäkäytännöllisiksi. Mietin, että aika täydellinen rakenne mekkoon, jossa voi imettää, olisi sellainen, jossa osan tai koko olkasauman saisi halutessaan aukaistua. Testasinkin siis olkasauman korvaamista painonapeilla juhannukseksi tekemääni mekkoon, ja olin lopputuloksen toimivuuteen sangen tyytyväinen. Ainoat kaupasta löytämäni painonapit ovat kuitenkin ohuelle trikoolle hieman liian raskaat, ja nappeja aukoessa kangas repeytyy. Kannattaa siis laittaa nepparien kohdalle tukikangas, jolloin kangas kestää paremmin. Jep jep, tiedän: jollekin vähemmän hätäiselle tämä seikka on varmaan ihan itsestään selvyys.

Neppariratkaisun avulla voin paitsi imettää kätevästi missä tahansa, myös pitää mekkoa useammallakin eri tavalla, kuten:


näin, kun illalla tulee kylmä


tai näin, kun tuleekin taas kuuma


Tai vaikka näin, jos ei tarvitse juosta mihinkään.

Mutta tänään mekko jää kotiin. Kolmenkymmenen asteen helteeseen mekossa on kuitenkin liian paljon kangasta. Enkä minäkään pistä nokkaani ulos ennen kolmea, sillä olen nahkani jo kerran tänä kesänä polttanut. Tuo tyhmyyden huipentuma oli kiitos tarpeeksi kertaalleen koettuna.

15.7.2011

Suhteestani erinäisiin hedelmiin


Nyt seuraa paljastus, jonka takia varmaan menetän oikeuden Suomen kansalaisuuteen. Nimittäin, minä kun en välitä mansikoista. Kohtapa kerron, miksi. Ja mitä nämä tomaatinkuvat tässä postissa tekevät.

Kyllä, se on totta. Ovathan mansikat toki hyviä, enkä mansikkakakusta tai -rahkasta ole koskaan vielä kieltäytynyt, mutta sitä hehkutusta en oikein ymmärrä. Ihan yhtä hyviä ovat mustikat ja vadelmatkin, sekä omenat ja nektariinit ja luumut ja muut hedelmät. Eivät mansikat minusta ole mitään erikoisen herkullisia. Liekö syy mansikkatympeyteeni sitten kesämökin laajoissa mansikkaviljelmissä, joilta pienestä pitäen sain (lue: JOUDUIN) selkä vääränä kerätä kesän satoa purkitettavaksi ja säilöttäväksi. Mansikkatympeys jatkuu hilloon asti, sekään ei minusta ole niin kovin erikoista. Enemmän pidän vadelmahillosta, mutta hillojakin syön ihan armottoman vähän. Olisikohan siihenkin syynä se, että hillopulaa ei lapsuudenkodissani koskaan podettu. Kesät syksyt mökillä kerättiin milloin mitäkin luonnon antimia, eikä lapsityövoiman edustajille annettu erityisoikeuksia: kymmenen litran ämpäri oli täytettävä niin monta kertaa niin mansikoilla, mustikoilla kuin viinimarjoillakin että pensaat olivat tyhjinä tai joku ylempiarvoisempi henkilö (siis isäni) päätti, että nyt marjoja on tarpeeksi. Ja ehkä seuraavana päivänä voitaisiin jatkaa. Uuuhhhhhhh.

Mutta tomaatit! Mmm. Niitäkin mökillä kasvatettiin suurehkossa muovitetussa kasvihuoneessa, mutta jostain syystä tomaatin ja minun välistä suhdetta työleiri-jota-myös-mökiksi-kutsutaan ei onnistunut pilaamaan. Olen jo monta vuotta kasvattanut kesäisin tomaatteja vaihtelevalla menestyksellä, ja nyt talollisena haaveilen tietenkin kasvihuoneesta. Nyt olisi lääniä jolle sellaisen asettaa. Tarjolle tuli viime vuonna x kappaletta vanhoja talon ikkunoita, joista ehkä vielä jonain päivänä nousee pihallemme yhdistetty kasvihuone-huvimaja... nähtäväksi vaan jää, milloin. Kasvihuone on tomaatin kasvatuksessa siitä ehdoton, että kaupan tomaatit eivät ikinä koskaan milloinkaan maistu yhtä hyvälle kuin itse kasvatetut, eivätkä kylmää kestävät lajikkeet maussaan näytä yltävän kasvihuonelajikkeiden intensiivisyyteen, makeuteen ja mehukkuuteen.

Huomaan kuitenkin marjankeräyskammoni pikkuisen lientyneen vuosien mittaan. Tänä kesänä olen jopa harkinnut mustikkametsään lähtemistä, voitteko kuvitella! Aika alkaa olla kypsä mustikoiden keräämisen suhteen, mutta marjareissu jäänee ensi viikkoon, sillä: 

...tänä viikonloppuna herkutellaan Joensuun kesästä Ilosaarirokin merkeissä. Rokkia ei voi jättää väliin, olipa esiintyjäkaarti minkälainen hyvänsä. Pitkälti talkoovoimin rakentuvaa festaria olin minäkin eilen jälkikasvuineni pykäämässä, ja hieno tuotemyyntikoju saatiinkin porukalla aikaiseksi! Kaikki rokkityypit t-paitoja siis ostamaan viikonloppuna! :)

11.7.2011

 
 
 
 
 
 
Vietin ihanan viikonlopun naapurikaupungissa seurassa, joista suurimman osan olen tuntenut yli kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä! On uskomatonta, että mikään asia näin nuoressa elämässä on säilynyt kahtakymmentä vuotta. Kolmannes elämästä sentään.

Rakkaani palasi töihin, ja arki koitti. Luvassa siis enemmän tietokoneaikaa "paremman tekemisen puutteessa". Hmm, sään salliessa ainakin.

7.7.2011

Makuuhuone remake, osa 2

 
Makuuhuone on ihana, eikä jäänyt edes kovasti kesken. Minulla on nimittäin pieni taipumus jättää asiat puolitiehen. En vielä tiedä, millainen kattolamppu huoneeseen kuuluu, mutta puute on pieni, sillä onneksi kesällä pärjää lukuvalojen avulla. Verhot sentään ripustin, eivät tietenkään nyt näy näissä kuvissa.  Kuvat seinällä ovat Etsystä, Labokoff-nimisen myyjän putiikista. En oikein tiedä, mikä mereisessä meiningissä tällaiseen sisämaan tyttöön oikein vetoaa. Vaihtelunhalu?

4.7.2011

Makuuhuone remake, osa 1



Nyt päästään vihdoin asiaan eli remontointijuttuihin. Juttua tuntuukin riittävän, joten jaan tämän aiheen kahteen postiin.

Kuten sanottu, remontit alkavat hitaasti tässä osoitteessa. Makuuhuoneen mäntypaneelikattokin ehti roikkua raskaana päittemme päällä vuoden verran, ennen kuin keväällä ryhdyimme viimein tuumasta toimeen. Tuolloin kattopaneelien mukana saivat lähteä alkuperäiset, sympaattiset mutta auttamatta liian pienet seinään upotetut vaatekaapit, sillä järkevämpää käyttöä kaappien viemälle tilalle oli seinän toisella puolella eteisen tuulikaapissa, jolla kokoa oli ehkä runsas neliömetri. Mutta palataanpa eteiseen hieman myöhemmin.


Makuuhuoneeseen ahdettiin koko seinän levyinen liukuovikaapisto. Mietin pitkään, onko ratkaisu hyvä, sillä huoneeseen piti saada mahtumaan säilytystilan lisäksi vielä tulossa olevan vauvan sänkykin... Mutta ainakin kaapin viemä tila on nyt tehokkaassa käytössä ja säilytystilaa on mukavasti, mikä aiemmin oli - noh, ilmeisesti mitoitettu viisikymmentäluvun tarpeisiin. Kaapit tilattiin paikallisesta suunnittelufirmasta, ja ne on valmistanut Polvijärveläinen Ecolam.




Mäntypaneelin alta paljastunut alkuperäinen, styroksia muistuttava sisäkatto oli valitettavasti liian huonossa kunnossa. Uusi kattopanelointi on valkolakattua kuusta, samaa kuin olohuoneessa. Lattiaan oli jo edellinen omistaja laitattanut uudet laminaatit, ja liukuovien materiaali valittiin pitkälti lattian värin perusteella. Tapetti on Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan 50-luvun malli Kolumbuksen laiva, johon olin iskenyt silmäni jo pari vuotta aiemmin. Haluaisin vielä jossain vaiheessa Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3 -tapetin jonnekin päin taloa.

Pinnasängyssä olen itse nukkunut ensimmäiset vuoteni. Nyt kun vielä kattolampun löytäisin.