31.3.2012

Maaliskuun viimeinen



Tervetuloa huhtikuu, tervetuloa taimet ja lauhat säät. Tervetuloa takaisin, vanha kevättakki (uusilla napeilla) ja laiskat, aurinkoiset iltapäivät. Uudelleen järjestetty olohuone on valoisa ja seesteinen. Tiistaina poistun yli viikoksi koneen ääreltä, katsotaan ehdinkö päivittämään elämää reissunkin päältä.

28.3.2012

Hyvää mieltä




Viikonloppuna tajusin, että nyt on hyvä. Tuli sellainen olo, että nyt tässä hetkessä minulla on kaikki tärkeä elämässä, ja tästä eteenpäin tuleva on vain plussaa. Eikä näin ole ollut aina, joten olen erityisen - no, kiitollinen kai. En osaa sanoa, miksi joskus ihmiset ja asiat menevät ristiin mutta tilanne lienee tuttu kaikille. En halua nykyiselläni vatvoa, sillä huonoista ajoista on jo vuosia aikaa eikä vatvominen synnytä muuta kuin ongelmia joita ei alunperin ollut edes olemassa. Sen sijaan koitan keskittyä pieniin asioihin ja koen hyvää mieltä, kun löydän tavallisesta ruokakaupasta hyvää kahvia mutteripannuun (Segafredon Emozioni). Hyvää mieltä tuottaa onnistunut ruoka yksinkertaisista aineksista improvisoiden valmistaen. Hyvä mieli tulee, kun poistaa olohuoneesta yhden huonekalun ja oikein yllättyy, kuinka se avartaa koko huoneen. Hyvä mieli on silloin, kun tunnistaa kädenjälkensä eikä koe kritiikin tarvetta vaikka parantamisen varaa olisikin. Hyvä mieli tulee siitä, kun on jollekin tärkeä (verrattuna siihen että on yhdentekevä monille).

Kiitos hyvän mielen haasteesta, Lilli! En nyt pistä haastetta spesifisti eteenpäin, mutta sen saa tästä napata ken haluaa.

25.3.2012


Tämä oli niitä viikonloppuja, jotka tuntuvat aivan lomalta. Vaihdettiin järjestystä olohuoneessa ja heti tuntuu avarammalta. Vaihdoin verhotkin keväisemmiksi, nuo haljun vihreät (kirppikseltä).  Ystäviä kävi istumassa iltaa. Oli hyvää viiniä, leipää, juustoa, suklaata, keskustelua ja naurua. Kevät on nurkan takana, eikä isäkuukauden alkuunkaan ole enää kuin viikko! Työt seisovat, mutta seiskööt vielä tämän päivää.

21.3.2012

Oranssia


I spy with my little eye. Yhtäkkiä huomasin ympärilläni olevan paljon oransseja, arkipäiväisiä tavaroita. Eikä nyt välitetä mistään pikku sävyeroista, että mikä on oikeasti koralli tai mango. Oranssi kuin oranssi.

Vielä kaksi viikkoa ja sitten koittaa viikoksi kevät. Berliinissä.

19.3.2012

Laiska mamma


Hyvää päivää ystäväiseni. Aika hiljasta ollut täällä päin viime aikoina. No, voin lohdutukseksi kertoa että hiljasta se on täälläkin päin ollut - siis puuhastelun ja kotitöiden osalta. Puolustukseksi voinee sanoa että on useampi muu homma työn alla, jopa yksi ihan semmoinen palkallinen. Ompeluskonekin pääsi viimein kauan kaivattuun huoltoon. Rehellinen kotiäiti osaa kyllä myöntää myös sen, että joskus (lue: usein) yksinkertaisesti laiskottaa eikä kotityöt koskaan ole ollut se meikäläisen lempiharrastus. Tänään sentään leivoin leipää - sipulileipää! - ja katselin miten ulkona tupruttaa lunta. Niin väärin, niin väärin kun viikonloppuna sentään vielä oli jo kevättä roppakaupalla ilmassa.

Ne vessapaperitörpöt - homeessa. Kuten joku viisaampi kertoikin kokeneensa.

16.3.2012

Raitamatto


Ensimmäinen itsetekemäni matto. Kutonut olen ennenkin, pienen sieluni kyllyydestä suorastaan, mutta hieman erilaisia tekstiilejä. Siellä äitin autotallissa tuon paukuttelin loppusyksystä ja alkutalvesta. Mattohan valmistui siis jo aikaa sitten, mutta talven pimeinä tunteina en saanut sitä tyydyttävästi kuvattua ja sittenhän se meni jo likaiseksi. Likainen se on näissäkin kuvissa, mutta ei me välitetä. Matosta minä tykkään, vaikka erinäisten loimilankojen kiristämiseen liittyvien seikkojen takia sen reunat hieman aaltoilevatkin. Ei se lattialla lötköttäessään mihinkään näy. On siinä kyllä se huono puoli, että en kyllä suosittele kellekään kaltaiselleni sottapytylle mustaa mattoa keittiöön. Joka ainut roska näkyy kilometrin päähän.

Haasteita on tullut. Sain saman haasteen sekä varistalta että Mariannelta, kiitokset! Vai onko se tunnustus? Joka tapauksessa minun pitäisi tähän nyt vuorostani luetella viisi kaunista blogia joilla on alle 200 lukijaa. Mutta mitenkäs, kun ei minun listoillani ole kovin montaa blogia muutenkaan, ja suurin osa niistäkin näköjään jotain megablogeja? Kaikesta päätellen olen jumahtanut blogilistoissani lasta edeltävään aikaan eikä aika nykyjään riitä listan päivittämiseen, plääh. Joten tässä minun kolme blogiani jotka ovat tunnustuksen arvoisia. Edellämainittu Päivänvalossa olisi kuulunut listalle ellei olisi ehtinyt haastetta jakamaan ensin.

Nuppulinnassa on menossa arvonta vielä 18.3. asti!
Moderni mummola
Lande by Anna

P.S. Lapsi lähti kävelemään. Ikää rapiat 11 kuukautta, on se hurjaa.

11.3.2012

Unohdettu yläkerta


Yllänähdyt kuvat eivät ole autiotalosta. Eivätkä pystyyn hapantuvalta kesämökiltä. Nämä kuvat ovat asuintalomme yläkerrasta, joka tällä hetkellä murjottaa kylmillään ylhäisessä yksinäisyydessään. Sangen eri meininki on heti kun kipuaa kapoiset rappuset yläkertaan. Varsinkin näiden kuvien pohjalta en voi karistaa sitä kesämökkifiilistä joka kakkoskerroksessa velloo, itsekin kun olen kesän jos toisenkin viettänyt kesänviettoon omistetuissa entisissä asuintaloissa maaseudulla. Remonttiahan sitä olisi aloitettava joskus tuonne ylöskin tekemään, kun vaan tietäisi että miten. Kokemusta asiasta kun ei mainittavammin ole meillä kummallakaan ja niinpä se aloittaminen aina venyy ja venyy kun pitäisi saada raahattua joku alaa paremmin tunteva paikan päälle ja vääntämään rautalangasta että NÄIN ja NÄIN ja näin. Puhe oli kuitenkin että tänä keväänä yläkertaa alettaisiin pikkuhiljaa laittelemaan itse, sillä "ei kai se niin vaikeaa voi olla, jotkut rakentaa talojakin itse". Kuuluisia viimeisiä sanoja varmaankin.

Hauskintahan on miettiä, miten tilan (hurjat yksi huone ja epämääräinen välitila, plus täysin kylmä mutta täyskorkea ullakkohuone) voisi käyttää ja miten pinnat laittaisi: Tulisko tästä hyvä lastenhuone? Laittaisko tähän oleskelunurkan? Pitäisikö kaataa seinää, vai jakaa tilaa pienempiin looseihin? Kuvioita seinään vai ei? Mitä värejä? Mitä kattoon, mitä lattiaan? Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka haluan kunnioittaa kaikissa remonteissa talomme rakennusajankohtaa, sitä tietynlaista uneliasta ja ikävällä tavalla pysähtynyttä kesämökkitunnelmaa en kotiini kyllä haluaisi. Täytyy siis löytää kaunis keskitie nykypäivän ja retroilun väliltä, minkä jotkut osaa tehdä niin hitsin hyvin. Onnistuttiin mekin siinä minun mielestäni ihan hyvin ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa remonteerauksessa viime keväältä (makuuhuone osa 1 ja osa 2), joten sama linja jatkukoon.

Muista aiheista: Liinu arpoo uusia kaulakorujaan! On nimittäin hienoja, minulle kelpais pallot missä värissä tahansa. Osallistumaan!

8.3.2012


En ole hirveän tyytyväinen tähän vessapaperirullajärjestelyyn. Tai ehkä se olenkin minä, joka ei noiden pahvitötsien kanssa osaa toimia, muovitörpöttimiin tottuneena. Tuntuu nimittäin siltä että idätysmultaa saa olla koko ajan kastelemassa. Pahvi varmaan imaisee mullasta niin paljon kosteutta itseensä että mullat vaikuttavat koko ajan rutikuivilta. Osa pikkutaimista nuupahti alkunsa, liekö ollut syynä liian voimakas auringonporotus eteläikkunallamme vai tuo edellämainittu kuivuus. Piti siis laittaa lisäsiemeniä itämään ihan varmuuden vuoksi. Noo, kyllä se kesä joka tapauksessa tavalla tai toisella vielä koittaa.

Päivärytmi ihan sekaisin! Heräsin tänänä kymmeneltä, mikä on megamyöhään. Tämän mahdollistaa perheen vanhemman mieshenkilön pitämä minihiihtoloma. Kyseinen henkilö pisti ihmistaimen päiväunikuntoon ja iski viattoman tietokoneellaistujan käteen kahvikupin ja pullan naistenpäivän kunniaksi ja siivosi keittiön. Ässää.

2.3.2012

Kaoottista


Kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä. Ei siitä mekosta mitään tullut, mittasuhteet olivat peruuttamattomasti ihan pielessä. Jäljelle jäi kasa leikeltyä satiinia, jonka päällä kissa on nukkunut. Kaunista. Itse mekontekele on kellarissa säilössä, odottaen jotain kuningasideaa pelastuksekseen. Tai sitten vappua, voin pukeutua vaikka Minni Hiireksi jos löydän tarpeeksi isot hanskat ja korkkarit. Onneksi kaapista mekkoja kuitenkin löytyy, ja niinpä huomisiin häihin kiskaisen kirkkaanpunaista nuhanenääni korostamaan keltaisen kesämekon. Troppia flunssan taltuttamiseksi on nyt kiskottu jos jonkinlaista ja olo alkaa olla melko järkevä, joten tunnin päästä lähden puksuttelemaan kohti etelää.

Puolet siemenistä on itänyt. Kevättä kohti, toverit! Viettäkäähän leppoisa viikonloppu.