29.4.2012

Puutarhassa


Multaisia kuvia. Hyasintteja, krookuksia, tulppaaneja. Reippaita tyyppejä, hyvä että lumet ovat ehtineet sulaa. (Itse asiassa ensimmäiset tulppaanit kurkistelivatkin jo jääpeitteen läpi.) Ja kyllä, se möykky alimman kuvan etualalla on jäniksen papana. Meillä täällä syrjäseuduilla kun luonto tuppaa tulemaan välillä vähän turhankin lähelle.

Niin muuten, hyvää vappua! Meikäläinen vie pilttinsä ensimmäistä kertaa yökylään mummolaan ja lähtee isäntineen viihtymään ikätoveriensa keralla hiiligrillin lämpöön kuplajuomalasi kädessä. Tämän kunniaksi meinasin kokeilla tänä vuonna rahkamunkkeja, sillä ne kuulema ovat paaaljon tavanomaisia parempia. Ohje oli jaossa eräässä FB-ryhmässä ja se kuuluu näin.

25.4.2012

Joutilas touhuilija


Hiljaiseloa. Mutta joutilaisuus on vain näennäistä, sillä olen huomannut että nyt kun mies on kotona joka päivä, en voi olla hetkeäkään tekemättä jotain. Siihen johonkin ei vaan ikävä kyllä kuulu koneella istuminen, bloggausasioissa ainakaan. Olen nimittäin 1) viimein viimeistellyt villapaidan kokoa yksivuotias:


Ikävä kyllä malli ei ollut kuvaushetkellä yhteistyöhaluinen. Olen myös 2) leikannut viime kevään tehtaanmyymälävisiitin saalista jotta saisin syyn lähteä käymään siellä uudestaan:


Siitä tulee, ehkä, jonain päivänä peitto. Olen myös 3) leiponut leipää:


... ja suunnitellut vappua, tulevaisuutta, kuosejakin. Ilmoittauduin työttömäksi ja samalla kertaa tulevaksi yrittäjäksi. Ilmoitin lapsen päivähoitoon. Potkin lunta pihalla, odotan piakkoin paljastuvaa lehtikerrosta nurmen päällä ja sitä valtavaa hiekkakasaa talon takana, siinä mihin viime syksynä porattiin 160 metriä syvä reikä maalämmölle. Olen miettinyt että jokohan tänä vuonna pitäisi tehdäkin jotain tuolle pihamaalle, missä vaiheessa pitää käydä ostamassa tee-se-itse-kasvihuoneen materiaalit, missä vaiheessa tilata siirtolava että rytökasat sisällä ja ulkona viimeinkin saisivat kyytiä. Olen yrittänyt hahmottaa, miten paljon multaa tarvitaan täytteeksi pihatietä reunustavaan korotettuun kukkapenkkiin, ja kuka ja millä vehkeellä sitä kävisi hakemassa ja mistä. Milloin pyytäisin käymään arboristin, aiheena tammikuja, yhdeksän tammea, ikuinen varjo etupihalla. Olen piirtänyt taas yhden vaatekappaleen kaavat ja ommellut toisen. Ottanut vähän kuvia, niin vähän, etten enää melkein muista miten se tapahtuu.

Anna antoi haasteen. "Kerro (ilman materiasyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat." Ihanaa. Minä ostaisin:

1. Uuden ulko-oven, ikkunallisen (sillä eteinen on pimeä kuin mikä)
2. Louhi-sohvan (koska se on niin kaunis ja siro, ei kuitenkaan harmaana kiitos)
3. Vihervajan (sen mallin johon mahtuisi itsekin sisälle kasvien joukkoon)
4. Espressokeittimen (sellaisen retron, kermanvalkoinen tai vaaleansininen mielellään)
5.  iPhonen. Valkoisen. (iPod touch ei enää riitä.)

Siinä pinnallinen puoleni. Remonttia en edes maininnut, sillä sitä varten tarvitsisi oman listan. Seuraavaksi haluaisin kuulla pinnallisuuksia Nuppulinnattarelta, Usimarjaanalta, Varistalta ja Liinulta. Vahinko kiertämään.

21.4.2012

Berlin 2

Cupcake, Krossener Straße 12, Friedrichshain
Boxhagener Platzin kirpputori, Friedrichshain
Pääsiäisbrunssi laivalla kanavan varrella
Kreuzberg
Kunsthaus Tacheles, Prenzlauer Berg

Tulee ikävä kun katselee näitä kuvia. Ei sitä reissussa ehdi pysähtyä miettimään että onko huippua vai eikö ole, ja jos ehtii, niin on usein aivan tavallista - romantisointi tulee sitten jälkikäteen. Matkoilla olemisessa yksi parhaista asioista minusta on se, että joka päivä voi perinpohjaisen kartan ja opaskirjan tutkimisen perusteella valita jonkun paikan johon mennä, ihan vaan huvikseen. Nähdäkseen, millainen se on. Pikkuhiljaa kartta alkaa saada oman persoonan niiden paikkojen mukaan, joissa on käynyt eikä enää tuijota samoin nimettömin kasvoin takaisin kuin ennen matkaan lähtöä. Kaupunki alkaa henkilöityä, mustat aukot täyttyä.

Välillä on ihanaa olla jossain aivan muualla kuin kotona, mutta kotiin on silti aina huojentavaa palata. Myönnän kyllä sen, olen kotikissa enkä kaipaa matkustelua elämääni kuin korkeintaan kerran vuodessa. Sitä tiuhempi tahti tuntuu jo ylellisyydeltä. On olemassa myös pieni junalla tai moottoriajoneuvolla taitettava välimatka kansainvälisille lentokentille, joka jo itsessään karsii turhaa matkaintoilua. Paitsi, noh, pääsehän täältä nykyisin lentämään suoraan aina Tallinnaan ja Turkin Alanyaan asti.

18.4.2012

Syntymäpäivät


Keskellä huutavia, juoksevia, kiljuvia, käsiään heiluttavia, kovaäänisiä, punaposkisia, alituisessa liikkeessä olevia lapsia ajattelin: "Lapsista minä tykkään". Olosuhteet huomioon ottaen sen täytyy olla totta. Olin kerran keskustelussa, jossa todettiin että ihmiset turhaan kertovat pitävänsä lapsista - sehän on aivan sama asia kuin sanoisi pitävänsä ihmisistä. Mutta ei se ole. Eivät kaikki välitä lapsista ja sanovat niin, mutta pitävät silti ihmisistä. Tunnen joitain. Ja pidän heistä.

Syntymäpäivien ensimmäisenä päivänä ei ollut kakkua. Se oli järkytys eräille. Ja muffinssitkin loppuivat kesken. Toisena päivänä oli hassu kakku. Reikä sokerikuorrutteessa on havaittavissa yllänähdyssä kuvallisessa todistuskappaleessa. Kolme neljäsosaa kakusta on sittemmin syväjäädytetty, eli tasan eivät menneet synttäriherkut. Mutta kynttilä puhallettiin, Hyvää Syntymäpäivää laulettiin, synttärisankari oli aivan yhtä pöllämystynyt kuin ensimmäisenäkin päivänä. Hyvä viikonloppu.

Berlin 1




Kreuzberg

Tempelhof

Tempelhof
Tempelhof
Kreuzberg
Voin kertoa, että photarilla on ollut yllä töitä. Matkassa oli halju pokkarikamera, mutta tyhjää parempi sekin. Mies ryhtyi reissussa instagrammaamaan, ja siihen verrattuna tämä perinteinen pokkarikamerametodi tuntuu sangen kankealta.

Reissu vietettiin tuttuun tyyliin pääasiassa kävellen ja katsellen. Mikään ei minusta ole yhtä hyvä keino päästä sisälle matkakohteen ytimeen kuin kävellä ja katsella sen eri puolia. Kävellen näin ensimmäisen kukkivan magnolianikin.

14.4.2012

Juhlahumua


Reissusta on palattu ja seuraavaksi juhlitaan. Eräs perheenjäsenemme täyttää vuosia ensimmäistä kertaa - tai siis, vuoden. Berliini oli meille hyvä ja keväinen, tulossa onkin kälyisiä pokkarikamerakuvia edellämainitusta eurooppalaiskaupungista (toivon mukaan) lähipäivinä. Yllä nähty kuminorsu on melkein ainoa ostokseni koko reissulta, löytyi Boxhagenerin kirpputorilta. Ilmeisesti mitä vanhemmaksi tulee, sitä huonommin osaa ostaa. Toinen ostos taisi olla australialainen Frankie. Pitkästä aikaa lehti, jota jaksoin lukea, sillä loputtomien asu- ja asustekollaasien sijaan tämä lehti oli täynnä kirjoitettua sanaa sopivissa annoksissa kerrallaan, kauniilla valokuvilla höystettynä. En taida olla siis perus muoti- ja naistenlehtiainesta.

Eilen illalla piti askarrella olohuoneelle juhlatamineet, ja nyt kutsuu kyökki. Kaksipäiväiset syntymäpäiväjuhlat eivät ilman apetta oikein juhlilta tuntuisi.