30.5.2012

Löytökoukut





Yläkerrasta löytyi tuollaiset sangen ajanhenkiset puupalleroilla somistetut seinäkoukut. Pääsivät elämään uutta elämää eteiseen pyöräilykypäräin ripustimina. Miehen (vihreä) ja minun (ruskea) kypärä Nutcase, lapsen (keskimmäinen) Ticket To Heaven.

28.5.2012

Viikonloppu roskahommissa






Viikonloppu hujahti roskalavan ja purkulautojen parissa, ja kesä koitti samalla aikaa pihallemme kuin varkain. Melkein kaikki jätepuu tuli heitettyä lavalle, vaikka olisi siellä kai paljon enemmänkin ollut käyttökelpoista materiaalia kekseliäälle ihmiselle kuin se mitä säästimme. Nuo sisustustikkaat (eli hyllynpääty entisestä hillokellarista, nykyisestä maalämpöputkistohuoneesta) pääsivät sentään pälkähästä puutarhaa koristamaan. Nyt siellä keikkuu vielä vaaleanpunainen pyöränkorikin, myös vintiltä löydetty, johon voisi jonkun kukkasen pistää kukkimaan. Ajattelin murattia ja köynnöskrassia, toinen kun kasvaisi alas tikkaita ja toinen ylös. Kaivoin myös laatikon pohjalta esille vanhan kunnon 50mm optiikan ja hämmästelen yhä sitä, miksi se on laatikon pohjalle ylipäätään joutunut. Kyllä sopii tuon kiinteän lasilinssin silmä tätä alkavan kesän hehkua kuvaamaan.

Seuraavat pari viikkoa kuluu jokseenkin haipakan merkeissä, on lakkiaisia, keikkaa, matkustamista ja kolmekymppisiä (omiani) tiedossa. Koitan pysytellä langoilla kaikesta huolimatta, tai ainakin lähellä lankoja.

25.5.2012

Rantapaidan alku (ja huono malli)












Niin. Se toissapäivä nyt oli mitä oli mutta nyt on kuulkaa uudet puhelimet, puuhat ja kujeet. Hankin nimittäin tuommoista sangen huokeaa kreppikangasta (4€) ajatuksena tehdä siitä sellainen justiinsa shortsien pituinen rantahenkinen kesäpaita, mitä nyt televisiossakin tällä hetkellä vaatekauppojen mainoksissa nähtävillä on. Sellainen mahdollisimman yksinkertainen, suorakaiteen muotoisesta kaitaleesta muotoiltu ja vyöllä kiristettävä. Sellainen, jonka alla pidetään vaan bikineitä ja niitä farkkushortseja, jossa ei tule kuuma mutta ei sitten myöhemmin illalla kylmäkään. Sellainen, joka hulmuaa tuulessa mutta ei liikaa. Fiilikseen pääsemistä helpottaisi sekin jos ei olisi tullut tänään ihan tyhmiä kuvia, mutta pakko oli saada joku ihminenkin tänne välillä. Siellä se nyt on, suu auki jäpöttää. Moikka vaan.

Puuhien suhteen sellaista että nyt on blogin ulkoasun vaihdos työn alla, se alkoi jo pari päivää sitten tämän typografian osalta. Sen lisäksi pihalla tönöttää roskalava, kahdeksan säkillistä multaa ja kasvihuoneen rakennustarvikkeet. En ehkä joudakaan ompelemaan ihan heti.

Hyvää viikonloppua! Koitetaan olla saamatta sydäriä hommista huolimatta.

23.5.2012

Ihan oikeesti.


Klo 7.00: Herätys uuteen päivään. Pienempi mies kömpii ylitseni, isompi mies on jo jalkeilla ja huolehtii aamutoimista sillä välin kun mamma saa vielä hetken pötkötellä. Tällä välin edellämainittu mamma huolellisesti listaa mielessään kaikki edessä häämöttävän päivän askareet -  pyykinpesua? Puutarhan kihnuttamista? Astiain putsausta? Kenties kasvinsuojien kyhäystä pihamaalle, taimien uudelleenpurkittamista?
Klo 8.00: Isompi mies poistuu työpaikalleen, aamushow alkaa. Yleistä pööpöilyä sisätiloissa. Mitään edellämainituista toimista ei yleensä tässä vaiheessa saateta vielä aluilleen.
Klo 8.45: Siirrymme ulkotiloihin sillä arvattavaa on, ettei perheen pienin jaksa valvoa paria tuntia pidempään näin aamutuimaan ja on näin ollen kätevää nukuttaa rattaisiinsa. Näin maamo suunnittelee pääsevänsä pihatöihin sangen sutjakkaan.
Klo 9.00: Sopiva hetki aloittaa yhdistetty aamukävely-lapsen nukuttamistuokio.
Klo 10.00: Lapsi ei nuku vieläkään kaikesta kävelystä huolimatta. Nälkä kurnii sillä puuro on oikeasti ihan tyhmä keksintö joka ei pidä nälkää riittävän loitolla. Ketutusaste alkaa pikkuhiljaa kohota. Mennään sitten kauppaan. Lievää kiroilua.
Klo 10.30: Taas ollaan kotipihassa eikä lapsi nuku vieläkään. Kyllä ketuttaa. Mamma syö lounaaksi kylmän läppäpitsan. Ketuttaa hieman vähemmän, mutta päivän tehtävälistasta on armotta karsittu jo muutama kohta pois.
Klo 10.50: Lapsi nukahtaa sisälle, joka tarkoittaa sitä että edessä olevat pari tuntia äiti-ihmisen työ/vapaa-aikaa käytetään sisätöihin. Ei sitten mennä puutarhaan, höh. Kyseiset pari tuntia kyseinen äiti-ihminen käyttää yhden ja saman illustratortiedoston hinkuttamiseen, josta ei loppujen lopuksi edes tule mitään. No laittoi sentään leipätaikinan tulemaan samalla.
Klo 13.00: Lapsi herää, syö, kakkii, juo ja alkaa systemaattisesti tyhjentää asunnon jokaista kaappia ja laatikkoa (mukaan lukien kissanhiekka-sellaista).
Klo 13.30: Äiti-ihminen saa tuikitärkeän työmailin koskien omaa kangastuotantoaan ja vaatien pikaista tarkistusta. Lapsi toisessa kainalossa ja hiiri toisessa hän tarkistaa kuosinsa. Lapsi on ymmärrettävästi toimintatavasta ärtynyt, kukaan ei pyyhi äiti-ihmisen otsalta hikeä kuten lääkäreiltä sairaalasarjoissa.
Klo 14.00: Havainto: puhelin on hävinnyt. Kovaäänistä kiroilua.
Klo 15.00: Puhelinta ei löydy mistään. Tiimi äiti & lapsi siirtyy jälleen ulkotiloihin tällä kertaa tavoitteenaan kulkea aamuisia jälkiään naapurustossa, vaikka äiti tietääkin toiminnon turhaksi.
Klo 15.30: Äiti alkaa pikkuhiljaa heittää toivonsa niin puhelimen löytämisestä kuin siitäkin, että saisi mitään tehtyä tämän päivän aikana.
Klo 16.00: Puhelin yhä hukassa, menetys on jo miltei hyväksytty. Tsekkiläismuumit, maito, nukkumaan. Ai ei nukuttanutkaan?
Klo 17.00: Lapsi nukkuu taas, äitihenkilö käyttää koittaneen vapaa-ajan todella järkevästi bloginsa parissa ja on menettänyt toivonsa koko päivään.

Sentään puhelimen häviäminen tarkoittaa yleensä vanhan korvaamista uudella, sentään ulkona on kesä ja sentään tulppaanit alkavat kukkia.


Tapettiarkeologiaa



Eräänä aurinkoisena lauantai-iltapäivänä heivasimme piltin hoitoon ja kapusimme mieheni kanssa unohdettuun yläkertaan purkuasiat mielissämme. Puhistuani riittävän pitkään mäntyisen seinäpaneelin ja nauloja sojottavien purkujätösten kanssa päätin siirtyä toimittamaan erittäin tärkeää purkutoimenpidettä, eli tapettikerrosten kuorimista. Päätökseen saattoi vaikuttaa myös se, että paperi irtoaa seinästä huomattavasti helpommin kuin haltex-levy (tms.) katosta.

Alkoi vanha kunnon "mitä seinät ovat syöneet"-leikki. Aikani kuorittua sain esille tuon hennon vaaleansinisen autotapetin, jonka alta uutta tapettikerrosta ei enää löytynyt. Se on siis se kuviopaperi, jolla tämä yläkerran makuuhuone on ensimmäisen kerran vuorattu vuonna 1951 (tai jotakin). Miten liikuttava kuvio, kuin pienen pojan huoneeseen tehty. Naapurien kertoman mukaan talomme rakennuttanut mies oli kuitenkin yksineläjä ja vannoutunut poikamies. Mieli tuli yhtäaikaa haikeaksi sekä alkoi villisti laukkaamaan, kun mietin että satuinkohan nyt löytämään tapettikerrosten alle haudattuja toiveita.

21.5.2012

Lisää puutarhajuttuja


Helatorstaina meitä hemmoteltiin helteellä täällä idässä. Puutarhassa tuli siis kyykittyä ja vaikka aiemmassa puutarhapostissa hieman valitinkin, kasvaa tuolla pihamaalla sentään jotain. Mansikka, ostotaimena ruukussa. Tulppaanit. Mininarsissit, ruukkusipuleista kasvatetut. Harmaus väistyy pikkuhiljaa ja tilalle tulee vehreyttä ja värejä. Päätin tilata kaksi kuutiota multaa ja pistää ranttaliksi.

18.5.2012

Käpynen


Nyt se on kuulkaas sillälailla että ennakkohypetyksen aika on tullut. Yritystoiminta, josta tähän asti on vain epämääräisesti vihjailtu, on nyt julkistettu niin sosiaalisessa mediassa kuin bloginkin muodossa. Elokuun alusta lähtien voitte siis kutsua meikäläistä rouva kirppiksentädiksi, kesäkuun puolella käynnistellään jo verkkokauppaa ja sitä kautta tapahtuvaa kangasmyyntiä. Verkkokaupassa kaupitellaan lähinnä lastenvaatetuskankaita, pieniä eriä ja jopa on itsesuunniteltua (!) kuosiakin joukossa. Kovin on jännää, jännää, jännäää.

Käpys-blogia voi ajanvietteeksi lukea osoitteessa kirppiskapynen.blogspot.com, ja facebookissakin saapi Käpyläisestämme tykätä. Kangasvalikoima on etukäteen kurkittavana myös tuolla FB:ssa, se käpykuosi on allekirjoittaneen käsialaa.

17.5.2012

Töissä







Vaatii hieman työtä ja jaksamista laitella tätä läänin kokoista pihaa, vaikkei siellä mitään mahtavia istutuksia olekaan. Ehkä juuri siksi vaivaa joutuukin näkemään. Tammien lehdet tunkeutuvat joka paikkaan ja vaahteran versojen määrästä voi päätellä, että edellisvuosi oli sangen otollinen tuolle leveälehtiselle kaverille. Kitken pitkää tammien varjostamaa kukkapenkkiä hiljalleen, niiden muutaman harvan kasvin ympäriltä joiden tähän mennessä olen havainnut tuossa kuumassa ja kuivassa maassa selviävän. Pihalla on vaikea maa, jossa mikään ei tunnu kasvavan kunnolla vaan kaikki kasvit hieman kituuttavat. Kun taloustilanne on mitä on, ei pysty laittamaan kerralla koko pihaa kuntoon vaikka mieli tekisi. Olen hankkinut perennoja aina muutaman kerrallaan - kun olen päättänyt, mitä haluan - ja istutellut mitä minnekin. Jotkut ovat pärjänneet ja jotkut taas eivät. Joskus kyllä mietin tämän valitun puutarhanhoitometodin mielekkyyttä, että olisiko sittenkin viisaampaa laittaa kerralla setelinippu tiskiin ja pistää joku puutarha-asioista jotain ymmärtävä pistämään puutarha kerralla kuntoon. Mutta ei ehkä sittenkään, olisiko se sitten enää oma puutarha ollenkaan?

12.5.2012

Siivouspäivää



Hytisyttävä päivä. Seisoin päivän tuulessa ja vesitihussa järjestämässä kaikkien aikojen ensimmäistä Siivouspäivää täällä sivutoimipisteessä Joensuussa. Melkein veikkasin, ettei ketään edes tule kun sää vaikutti jo aamusta olevan kuin morsianzilla pahimmillaan ailahtelevine mielialoineen. Mutta tulihan sitä väkeä! Ei ehkä yhtä paljon kuin toiveissa oli, mutta olosuhteisiin nähden ei valittamista. Hytinästä huolimatta sangen kelpo päivä.

Kotiin päästyä hytinä ei ollut vieläkään lakannut, joten kiskoin niskaani kotivillatakin, jonka äiti teki itselleen eikä sitten käyttänyt kun lanka kuulema venähti. Takki on juuri minun mieleeni täydellinen kotivillis, väljä, lämmin ja sopivan kepoinen. Akryyliä, veikkaan. Valmistettu langoista joiden alkuperä on jo hautautunut kauas historian havinaan. Myös villasukkia oli kaivettava esille hytinää tainnuttamaan, ja olipa muuten kiva löytää laatikostaan melko tuoreet yksilöt sellaisten paljon pidettyjen, nukkaisten ja puoliksi huopuneiden sijaan! Nämä vihreät kaverit sain nimittäin vasta taannoin pääteltyä (olihan siinä, kokonaista neljä langanpätkää..). Neuleprojektin aloitusvuosi taisi olla 2008. Että näin meillä.

9.5.2012

Soraääniä


Piirsin eilen meille pation. Soraan. Sen kummempaan meillä ei taida varaa ollakaan, mutta kummasti se edesauttaa mielikuvitusleikkejä, kun on ääriviivat ympärillä.
 
Mielikuvitusleikki, esimerkki 1: Tässä minä istuisin (tosin Fatboyssa, en puutarhatuolissa) aamukahviani nauttimassa kuvitteellisen ruukkuistutuksen ääressä. Esimerkki 2: Näitä (soraan piirrettyjä) portaita pääsisi suoraan nurmikolle, kun noita toisia portaita (soraan piirretty vasemmanpuoleisessa kuvassa) pitkin taas kuljettaisiin pihatielle. Ja tässä me istuttaisiin ja syötäisiin kun kaverit tulisivat grillaamaan, ja tuohon kuistin kaiteeseen kun vielä raaskisi rälläköidä aukon, voisi etuovestaan astahtaa suoraan pari askelta alemmas patiolleen sitä aamukahviaan fatboyhin nauttimaan. Ja miksi Fatboy? Siksi kun ne nykyään tekee niihin ulkokäytön kestäviä päällisiä. En minä muuten oikein tiedä mitä säkkituolilla tekisin, mutta pihalla lekotteluun semmoinen olisi aika ehdoton.


Yksi mielikuvitusleikki on tietenkin se kaikille tuttu "Sitten kun nämä rytökasat, jätesäkit ja rikkinäiset kottikärryt pihamaan nurkista on hävitetty". Mutta ei rytöt enää haittaa kun alkaa värittää ääriviivapiirustuksiaan.


Jaa-a, taidan kuitenkin saada vielä hyvän tovin lepuuttaa silmiäni näissä kukkapenkin kevätkaunokeissa ennenkuin silmä talon edustassa lepää. Mutta melkeinhän sitä voisi jo kutsua valmiiksi patioksi.

7.5.2012

Ryppyjä




Ite tein. Enkä jaksanut kuvaan silittää. Toinen nanson pikee-neuloksesta, jota olen säästellyt varmaan viitisen vuotta (pakko oli ostaa, kun oli sairaan halpaa). Toinen vuodenvaihteen Marimekko-alesta, joten ei täällä ihan kaikkea naftaliinista tarvitse aina kaivella. Paitsi ehkä poseeraustaitoja. Omasta mielestäni näytän ihan nelikymppiseltä tuossa kuvassa joten selvennettäköön nyt varmuuden vuoksi että vuosikymmeniä takanani on vasta lähes kolme.

Beige mekko kai tämän vuoden maaliskuun Käsityölehden ohjeella. Pilkkupaita Ihanat mekot ja tunikat-kirjasta (sekin, "pakko ostaa kun on alessa". Ihan hyvä kuitenkin että ostin.)

Käytiin tänään katsomassa Liiketilaa. Kevät koittaa.

4.5.2012

Odottelua


Tämä elo on kovin odottelupainotteista tällä hetkellä. Odottelen, että 1) taimet kasvavat ja pistokkaat juurtuvat (kiitos A pelakuista), 2) yritysasiat naksahtelevat hitaasti kohdalleen, ja 3) jokin asia tulisi ylipäätään siihen pisteeseen, että kerrottavaa olisi. Sillä välin voin jakaa vaikka puutarhaunelmiani, paremman jaariteltavan puutteessa. 

Odotellessa on ollut rutkasti aikaa laatia jos jonkinnäköistä puutarhasuunnitelmaa omassa päässään. Törmäsin talvella ihan somaan tee-se-itse-kasvihuoneen ohjeistukseen Modish blogissa ja päätin, että ensi kesänä laaditaan samanmoinen omallekin pihamaalle. Olen nimittäin perin kyllästynyt kasvattamaan tomaattini seinän vierustalla, mutta toisaalta aikuistenoikeeseen kasvihuoneeseen ei ole varaa. Ohjeet olivat sen verran helpon oloiset, että ehkäpä köyhä mämmikourakin voi niiden avulla itselleen kasvihuoneen pystyttää. Ikkunalaudalla kasvaa ja kesää odottaakin nyt tomaatin lisäksi paprikaa, hunajamelonia, munakoisoa, maissia ja kesäkukkia. Kurkut, kesäkurpitsat ja jokunen maustekasvi odottavat vielä siemenpusseissaan. Mutta ei siinä vielä kaikki. Takapihan kaistale revittiin auki viime syksynä maalämpöjärjestelmän asennuksen yhteydessä, joten kyseinen noin kolmen metrin levyinen alue olisi siis vallan omiaan muutaman viljelyslaatikon testaamiseen. Nurmikkoahan tuolla äestämättömän perunamaan näköisellä jättömaalla ei ainakaan tänä kesänä tule kasvamaan. Meillä kun noita edellisten asukkaiden jälkeensä jättämiä trukkilavojakin näyttää lojuvan ympäri pihamaata, on kasvimaa jo käytännössä perustettu. Vielä joskus haaveilen saavani oikean lasisen kasvihuone-kautta-huvimajan tuohon etupihalle, mutta siihen lienee vielä jonkun verran matkaa. Niin ja pation talon edustalle.