29.6.2012

Liian lähellä


Minulla on taipumus tunkea kameroineni aina vaan lähelle.


Tämä etäisyys on vielä mukavuusalueellani.


Tämä on vähän siinä ja siinä.


Argh.


Mega-argh. Tämän vuoksi tämän blogin nk. sisustus-osiot ovat erittäin köyhiä ja taitavat sisältää runsaasti lähiotoksia. Mutta sehän tarkoittaa sitä, että tässä asiassa voi vaan tulla paremmaksi. Olipa se asia sitten valokuvaaminen tahi kodin siivous ja sisustelu. Hyvää viikonloppua, tyypit!

28.6.2012

Muutosta ilmassa





Tässä olen minä, kirppiksentäti. Tänään saatiin avaimet uuteen liiketilaamme. Ilma oli kylmä mutta mieli lämmin (sormet eivät, kuten kuvasta näkyy). Siellä sitä sitten pyörittiin, me kaksi ja neljä lasta, uutta tilaamme katsastaen. Minä ja Meri mallaillen ja suunnitellen, harppoen pitkin seinustoja ja levitellen käsiämme mittanauhan puutteessa, lapset lähinnä pitäen mahdollisimman paljon meteliä. Siitä se lähtee, vaikka hämärän peitossa on vielä niin monta asiaa. Kankaita kaupitteleva verkkokauppamme on jo auki, ja kirpputori aukeaa reilun kuukauden päästä. Kotona ei oikein ole ehtinyt elinympäristön ylläpitoa harrastamaan viime aikoina, ja hassulta tuntuu sekin, että kohta ei kaiken päivää pyöritäkään kotona miniatyyri-ihmisen huvitus- ja muonitusvastaavana. Mutta ei epäilystäkään siitä, etteikö pikkumies tulisi uusissa ympyröissä viihtymään.

Lähiaikoina voit epäilemättä lukea miltei samansisältöisen tekstin Käpysen blogissa.

25.6.2012

Sadepäivä, mustikkapiirakkaa


Sadepäivänäkin ehtii yhtä ja toista. Joskus jopa kolmatta, jos päivä sattuu olemaan tämmöinen pitkänhuiskea yksilö kuin tämä. Pihatöissä tarpeeksi kastuttuani ja lämpimikseni leivän leipastuani päätin hyödyntää valmiiksi lämmitetyn uunin lämpöä ja samalla sekä a) tyhjentää pakastinta että b) kestitä lähimmäisiäni. Hirveän kätevästihän tuo pakastin tyhjenikin, litran verran mustikoita vaihtui noin 2,5 litraan mustikkapiirakkaa. Vaikka eihän piirakkaa litroissa mitata, meillä ainakaan. Maisemakahvilan raparperipiirakka ei pettänyt mustikkatäytteelläkään, ohje löytyy Kotilieden reseptilaarista.

24.6.2012

Raparperimarmelaati



Kesän ensimmäiset säilykkeet pyörähtivät purkkiin raparperimarmelaatin muodossa. Ohje on vanhasta kunnon Kotiruoka-kirjasta, josta löytyy miltei aina ohje tilanteeseen kun tilanteeseen. Kattilan pohjalle jääneet viimeiset marmelaatitilkat syötiin iltapalaksi pakasteesta kaivetun pullan päällä. Maalarinteippisuikaleet markkeeraavat eri mausteita, joita purkkeihin lisäsin: kanelia yhteen, inkivääriä toiseen, vaniljaa kolmanteen. Laitoin myös kardemummaa, mutta yhdistän hilloissa tuon mausteen niin voimakkaasti herukan kyytipojaksi, ettei tästä yhdistelmästä tainnut voittajaparia tulla. Harmittaa kun appelsiini unohtui kauppaan, sillä appelsiininkuori olisi ollut kokeilemisen arvoinen marmelaatimauste. Kun vielä saisi suunniteltua omat hilloetiketit... niinkuin on joka vuosi aikeena ollut.

Piti toivottaa hyvää juhannusta, mutta sitten unohdin julkaista tämän kirjoituksen ajoissa. Toivottavasti pyhät sujuivat siis leppoisasti.

Raparperimarmelaati

1/2 kg paloiteltua raparperia
vettä ryöppäykseen
1 dl vettä
1 kg hillosokeria

Huuhdo ja kiehauta raparperit. Kaada pois ryöppäysvesi. Lisää vesi ja sokeri. Keitä, kunnes raparperit hajoavat. Ota kattila liedeltä ja sekoita sitä vielä 5 minuuttia. Tölkitä, säilytä kylmässä.

20.6.2012

Kesän aloitus


Viikonloppuna pyörähdettiin hyvin onnistuneen polttariyllätyksen ohessa kesämummolassa keskellä Suomea niittämässä heinää ja voikukkaa. Tuntuu, että kesä on vasta juuri alkanut, vaikka tällä viikolla päivän pituus kohtaa jo taitekohtansa. Kotona pilkoin äidin mökiltä tuomat raparperin varret odottamaan marmelaatiksi keittämistä. Viime kesänä tein niistä chutneya, josko sitä koittaisi valmistaa tänäkin vuonna. Tässä vaiheessa kesää muistuvat muutenkin mieleen edellisvuotiset marja- ja hedelmäsäilykkeet, jotka kellarissa vielä odottavat nautintavuoroaan. Talvellahan niitä jo piti nauttia, mutta kun pääsevät joka vuosi unohtumaan.

p.s. Tuossa kyseisessä chutneyreseptissä on epäilyttävän paljon valkosipulia, kannattaa siis arvioida valkosipulin tarve itse.

15.6.2012

Kasvihuone


Noh, ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. "Perse edellä puuhun" voisi olla ihan yhtä hyvä nimi blogilleni kun tuo nykyinenkin, sillä niin tässä talossa tunnutaan kaikki projektit läpi väännettävän. Väliaikaisen kasvihuoneen - kunnes on mahdollisuus hankkia jonkinlainen lasiruutuinen huvimaja/kasvihuone/ihanuus - laatiminen piti olla helppo homma tätä kautta löytyvien ohjeiden avulla. Mutta mutta. Ostamani verkko ei tietenkään ollut tarpeeksi jäykkää pysyäkseen itse kaarella. Piti nikkaroida tukirakenne. Onneksi puutavaraa oli pistetty sivuun kellarin ja vintin purkujätteiden tyhjennyksen yhteydessä, joten näine eväineni ryhdyin akkuporakoneen ja vasaran avulla tutustumaan nikkaroinnin maailmaan. Ja ihan hyvä tuli ensimmäiseksi puusepän työkseni, täytyy sanoa. Vaikkei mennytkään niinkun.. no, siellä Strömsössä.

Liian pitkään pienissä purkeissaan kituneet tomaatintaimeni ovat aika säälittävä näky, mutta sieltä niitä vähemmän kitukasvuisiakin lehtiä on tulossa. Ja ainakin yksi tomaatti. Jess. Voiton puolella.

12.6.2012

Herkkuja ja lahjoja


Viime viikon reissusta - yllätyskohteena Porvoo - ja viikonlopun pihajuhlista jäi käteen monta kivaa muistoa, mutta myös esinettä. Porvoon makasiinipuodista mukaan napattu Brunnebyn kirsikkamehu oli niin herkkua, että se piti juoda heti kaikki pois. Mehu upposi lauantain lapsiystävälliseen juhlabooliin, johon mehutiivisteen lisäksi tuli vadelmakivennäisvettä, jäisiä mustikoita ja ananaspaloja - suosittelen! Porvoon paahtimon kahvia taas nautiskelimme reissun päällä itse paahtimon kahvilassa, ja kahvipaketti meneekin nyt kiitoksena eräälle uskolliselle luottokissanvahdille. Jahka kyseinen henkilö kiireiltään saadaan napattua kiinni. Kotimatkalla pysähdyimme Mikkelin lähellä Tertin kartanon tiluksille, jonka kahvila-myymälässä sipaisimme kupposet kahvia ja palasen herkullista yrtti-sokerikakkua. Myymälästä mukaan tarttui muun muassa tuo ruusuntuoksuinen kynttilä, joka nyt suloisesti hajustaa keittiötämme ihan ilman polttamistakin. Häätäisiköhän ruusuntuoksu tänä kesänä jopa sisälle pyrkivät hyttysetkin?

Jacobsenin Arnen kirjainmuki tuli lahjaksi, kuten myös Joutomaan Saapasjalkakissa-juliste. Kyllä minua on nyt hemmoteltu kerrakseen.

Ja hei! P.S.: Verkkokauppa Käpynen on nyt auki! Hurjaa!

10.6.2012

Jälkimaininkeja


Juhlien jälkeen olo on aina vähän vaisu, jopa apea siksi että ilonpito on jo ohi, ja keittiössäkin odottaa vain valtava tiskivuori. Onneksi tänään satoi vettä niin sai rauhassa selvitellä likaisia ja puhtaita astioita oikeille paikoilleen ja jättää vielä kaikessa rauhassa niin juhlaliputuksen kuin huvilateltankin niille sijoilleen. Juhlissa paljastettiin yllänähty puutarhatonttu (kahdesti) ja julkistettiin samaisen hahmon nimikilpailu. Ville-Terttu Rantaniemi, Omppu-Timppa Rantaniemen serkku, lienee yksi raadin vahvimmista suosikeista. Ihastelen kaikkia kukkasia joita juhlaväki eilen jalat notkuen kantoi tyköni ja yritän orientoitua huiman juhlaviikon jälkeen arkeen. Kyllä syntymäpäiviä aina pitäisi vähintään viikon verran juhlistaakin, ikäihmiseksi saakka!

Arjesta puheen ollen: verkkokauppa on enää parin askelen päässä avaamisesta. Tästä se lähtee, viikon sisään toivon mukaan.

9.6.2012

Juhlan tuntua


Tänään meillä vietetään juhlaa. Ohjelmassa on:
1. Alkumalja
2. Paljastustilaisuus
3. Ruokailu
4. Pelejä ja leikkejä.
Juhlaliputus liehuu, lainahuvilateltta on kasattu ja hyttyskarkotin valmiina pöhisemään iltaan asti.

5.6.2012

Juhlaliputus


Silppusin kangasvarastoani juhlaliputusta varten. Ajattelin pääseväni kätevästi eroon vuosia sitten koulutöitä varten hamstratuista kangastilkuista, mutta kasa väheni korkeintaan kolmanneksella. Kaikista en raaskinut edes vielä luopua, kuten kahdesta alimmasta tyynyliinasta.

Tänään on syntymäpäiväni. En ole enää kaksikymppinen. Pieni menetys. Vuosi vuodelta tunnen tulevani enemmän omaksi itsekseni, väittäisinpä jopa että paremmaksi. Näin on hyvä, en kammoksu vanhenemista vaan odotan tulevia vuosia innolla. Mennyttä en kaipaa pätkääkään sillä tässä ja juuri nyt on parempi olla. Kiitos kaikille, uusille ja vanhoille tuttavuuksille, jotka olette kulkeneet tätä matkaa kanssani.

1.6.2012

Matkalle


Lähden matkalle, jonka määränpäätä en sunnuntain jälkeen enää tiedä. On mukavaa saada pieni katkos arkieloon, joka koostuu pääasiassa erään hulivilin perässä juoksemisesta, putoamisten minimoimisesta ja halujen tyydyttämisestä. Toki kyseinen hulivili tulee matkalle mukaan, mutta siellä pientä herraa passaamassa meitä on sentään kaksi. Kaikki on kotona sekaisin, tomaatin taimet vieläkin purkeissaan sisällä. Tietää sitä, että kotiinpaluun jälkeen on tiedossa kauhunsekaisia tuntemuksia, kun pitäisi ryhtyä järjestelemään elämää, tulevaisuutta ja juhlia yhtäaikaa. Ajatukset lepattavat kuin vanhan työpaikkani Taitokorttelin pihalla liehuvat lasten tekemät lepatukset, on monta rautaa tulessa. Mutta Taitokortteliin puolestaan on aina mukavaa pistäytyä. Työnteon suhteen vaan on tullut aika kokeilla omia siipiään, ja olen tyytyväinen päätökseeni.