28.8.2012

Huonon mielen lanka.


Kävin tänään paikallisessa lankaliikkeessä. Niitä on kaksi, ja koska toinen ei ollut auki, menin siihen toiseen. Hain jotain pienelle tyypilleni, jotain oikeansävyistä harmaata, ei liian paksua, pehmoista materiaalia joka ei kutita. Ja koska se ainut Rowan jota valitsemani liike sillä hetkellä hyllyissään kannatteli (vauva-alpakkaa ja merinoa, oih) oli liian paksua eikä valmis neulospinta miellyttänyt, poimin löytökorista tämän. Täydellisen värinen. Pehmeä. Sopivan paksuinen. Akryyliä. Akryyliä? Tiedän, jotain aivan kamalaa. Mutta myös lämmintä, eikä kutita pehmeää pientä poskea. Ja minulla sentään oli kiireellinen tarve tyydytettävänä. Neulontatarve, siis.

Kaupan myyjän mielestä kuitenkaan valintani ei ollut täysin valistunut. "Laatuhan tässä on sitten aivan eri", hän sanoi kassalla maksua vastaanottaessaan. Jälkeenpäin olen keksinyt montakin nasevaa kommenttia, kuten: "Olen pahoillani, mutta valikoimissanne ei tällä kertaa ollut mitään KALLIIMPAA". Oikeasti en sanonut muuta kuin että tämä nyt tällä kertaa sopii tarpeeseeni parhaiten. Mutta paha maku jäi suuhun, noinkin pienestä ja kenties ihan viattomasta huomautuksesta.

Jääneeköhän neulomatta tuo lanka. Aina kerää katsoessani muistan jälleen yhden tilanteen, jossa kaksi ihmistä tiskin eri puolilla eivät onnistuneet miellyttämään toinen toisiaan. Että jos oltais kilttejä toisillemme edes tämän pienen hetken jonka tässä nyt olemme kohdakkain, niin kummallakin voisi olla tästä eteenpäin vähän parempi päivä.

21.8.2012

Käpyseni




Olen ommellut. Ja ottanut sata kuvaa itselaukaisimella, ja tässä tulos. Eipä kehumista. Tässä se nyt kuitenkin on vaatteen muodossa; allekirjoittaneen suunnittelema Käpyseni-kangas, tuo yrityksemme nimikkokuosi. Mallina se Paola Suhosen Suurelle Käsityölehdelle joskus tämän vuoden puolella suunnittelema silkkisifonkimekko (jossain kevään numerossa), ilman saumavaroja omassa koossani leikattu ja hihoja kavennettu. Kuminauhavyötärö tosin puuttuu, taas loppui kärsivällisyys kesken kun mekko muuten oli jo valmis ja oli saatava päälle mahdollisimman pian. Tykkään erityisesti noista olkapäiden rypytyksistä, vaikka ne tähän kankaaseen hukkuvatkin. Mutta ei se haittaa, minä tiedän että ne ovat siellä.

6.8.2012

Työelämää


Valmista tuli. Meikäläinen on nyt virallisesti kirppiksen ja kangasputiikin täti. Ja sangen tyytyväinen sellainen. Viime viikko vedettiin aika haipakkaa että saataisiin liike auki haluttuna päivänä, ja nyt päästään keskittymään olennaiseen. Paletilla on edelleen hieman enemmän kuin tarpeeksi, kun yhtäaikaa suunnitellaan syksyn uutuuksia, opetellaan ja kehitetään kirppissysteemiämme ja vielä on pari friikkuhommaa työn alla. Ei mitään lähestyvien deadlinejen kaltaista, illat venyvät pitkiksi mutta valmista tulee. Eikä ole harmittanut lähteä töihin, ei vielä kumpanakaan aamuna ;). Lupaan että tännekin tulee vielä jotain hieman henkilökohtaisempaa sisältöä, kunhan ne edellämainitut deadlinet viuhahtavat ohi.

Lisää kuvia avajaistunnelmista Käpysen blogissa.