26.9.2012

Syksy


Syksy hiipi lähemmäs salavihkaa, kunnes tänä aamuna mittarissa mollotti nolla. Sisäilykauden kynnyksellä myös ajatukset hipuvat hiljalleen sisätiloihin, kohti yläkertaa ja piirittävät aihetta nimeltä "remontti" joka puolelta. Ulkotyöt eivät jaksaisi kiinnostaa millään, välttämätön paha että talven viettoon päästäisiin. Tosin kaikesta päätellen ne eivät kiinnostaneet kesälläkään pahemmin. Remonttiunelmissa talomme yläkertaan syntyy ehkä jo ensi kevääseen mennessä pieni, lokoisa lepäily- ja leikkisoppi. Täsmennettäköön, että kaksi soppea: toinen lepäilyyn ja toinen leikkimiseen - tosin ei epäilystäkään etteivätkö nuo kaksi menisi hetkittäin sekaisin. Sitä ennen edessä on purkamista, siivoamista, eristämistä, rakentamista, panelointia, tapetointia ja maalausta. Puhumattakaan portaiden rakentamisesta. Pihlgren & Ritolan tapettimallisto on jälleen tarkan syynäyksen alla.

Vaikka aiempia remonttikertomuksia ei kovin montaa olekaan vielä kertynyt, näet ne kaikki täällä.

15.9.2012

Arkielämää






Ärsyttää. Tämän blogin pitäisi olla tarina arjen kauneudesta, mutta totuushan on että tällä hetkellä juuri mikään ei ole arjessani kaunista. Eivät nuo pölyiset tavarakasat jotka valtaavat jokaisen pöydän, eivätkä sormenjälkiä täynnä olevat ikkunat. Jotka muuten vasta muutama viikko sitten sain pestyä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Vaativat tavallista työläämpiä toimenpiteitä, nämä 50-luvun saranattomat tuplaikkunat. Kiitos innokkaan tuoli- ja kissankiipeilytelinekiipeilijän, nuo kirkkaat ikkunat on jo käsitelty hieman kotoisamman näköisiksi.

Hiuksissa oranssi alkaa tasoittua punaiseksi, enemmän omaksi sävykseni. Taidan pitää tästä sittenkin. Puikoilla kasvaa hitaasti kauluri moebiustekniikalla, jonka minulle opetti Usimarjaana. Huonon mielen lanka meni takaisin kerälle, sillä siitä syntynyt pipo oli liian pieni ollakseen halutunlainen lörppämalli. Odottaa nyt siellä taas yhtä silmukanluomisurakkaa. En kovin usein harrasta ohjeita, mutta ehkäpä pitäisi. Kupissa chai.

12.9.2012


Värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Kaipasin muutosta, varmaan jonkinlaista identiteetin vahvistamisen tarvettakin lienee ollut ilmassa. Koinko hiipuvani? Nyt hehkun.

Viikonloppuna lomailin mieheni kanssa kahdestaan ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Lilluttiin lämpimissä altaissa, syötiin hyvin, lihaksiakin paijattiin. Olo oli sunnuntaina levännyt, tyyni ja rento. Titityystä ostin samalla reissulla useamman vyyhdin lankaa vieläkin jatkuvaan syksyiseen neulehimooni. Samaisesta putiikista löysin ihanan langan (joka on vasta tuloillaan), johon rakastuin, ja josta helposti tekaisisi aivan ihanan sadan euron villatakin. Saattaa olla, että en ehkä raaskikaan.

Töissä selailtiin loppuviikosta vasta postipaketista kuorittua pantone-värikarttaa innosta hihkuen ja pistettiin jokunen metri kangasta tilaukseen. Parin kuukauden päästä livenä meillä! :)

2.9.2012

Karviaismehua

 

Tänä viikonloppuna olisin voinut olla toisessa kaupungissa juhlimassa erästä elämän suurimmista juhlista mitä parhaimmassa seurassa. Valitsin kuitenkin toisin, sillä oma jaksaminen alkoi olla kiikun kaakun. Istuin siis sateessa hiekkalaatikolla, kävelin kaupungilla, keitin ensimmäistä kertaa mehua ja pikkuhiljaa aloin olla sitä mieltä etten sittenkään vaihtaisi tätä elämäntilannetta mihinkään, vaikka uhrauksia joutuu joskus tekemäänkin. Karviaismehusta tuli todella hyvää tällä reseptillä jonka löysin Hyvän maun rajalla-blogista, miltei samanlainen löytyy Kotilieden verkkosivuilta.

Ja se pahan mielen lanka. Päätin, etten rupea pahan mielen kierteen uhriksi, vaan käännän huonon asiakaskokemukseni hyväksi neulontakokemukseksi. Turhinta tässä elämässä on pistää eteenpäin omalle kohdalle osunutta vääryyttä ja mielen pahoitusta, varsinkin jos siitä voi tehdä pehmoisen, lämmittävän hatun.