31.12.2012

Katsaus vuoteen 2012


Mitä tein vuonna 2012? Aika paljonkin, näemmä. Kangashommia ainakin tuli tehtyä. Ja ostettua.


Ryhdyin leipomaan leipää. Nyt kun en ole enää kotona kaiket päivät, leipäharrastus on päässyt huomattavasti lörpähtämään, mutta aie harrasteen elvyttämiseksi on vakaa.


Taiteilin jonkun verran. Useimmiten enemmän tietokoneella kuin käsin, mutta pohjatyön teen aina käsipelillä.


Neuloin ensimmäisen lapseni ensimmäisen villapaidan.


Kuvasin paljon puita. Ja taivasta niiden takana.


Puutarhahaaveilin. Yritys hyvä kymmenen, lopputulos hieman heikompi ja ensi kesänä uudestaan.


Aloitin monta ompelutyötä joista keskenjääneet esittelin tekovaiheessa blogissa ja valmistuneista en koskaan täällä hiiskahtanutkaan. Olen nimittäin saanut tänä vuonna jotain valmistakin aikaan, uskokaa tai älkää.


Aloitettiin projekti yläkerta joka myös on edelleen kesken.


Kudoin yhden maton valmiiksi. Äitini iloksi kangaspuissa on minulle varattua mustaa mattolointa vielä viitisen metriä, keskeneräistä mattoa siihen on tällä hetkellä tehty noin puolitoista metriä.


Olin kotona, nautin kiireettömyydestä ja ahdistuin päivien samankaltaisuudesta vuoden ikäisen kanssa touhutessa.


Juhlittiin sitä vuoden ikäistä.


Ja muutenkin syötiin hyvin ystävien kanssa pitkin vuotta (vaikka yllä nähty kuva onkin samoista kekkereistä).


Vierailtiin ystävän luona Berliinissä. Tykkäsin.


Seurasin sydän sykkyrällä kevään puhkeamista kukkaan, enkä olisi malttanut odottaa että pääsen puutarhasuunnitelmissani toteutukseen asti.
 

Yläkertaa kuorittiin kerros kerrokselta paljaammaksi hyvin hyvin hitaasti mutta näköjään varmasti.


Jokin sentään kukki ja kukoistikin pihalla sitten lopulta.


Täytin kolmekymmentä. Mukava, pyöreä tasaluku.


Rakensin viimein väliaikaisen kasvihuoneen, mutta ei sieltä tomaatteja tullut. Pitkiä tomaatinvarsia vaan.


Kesämummolassa vierailu kuului toki asiaan, kesälomalla kun oltiin.


Tein raparperimarmelaatia, joka kaikesta päätellen on ainut hillotuote jota tässä talossa kulutetaan.  Omalla pihalla raparperitkään eivät kitumatta kasva, mutta onneksi kyseisestä kasvista on ylitarjontaa muilla pihoilla.


Niin, ne tomaatit. Ei se huono yritys ollut, tuo kasvihuone.


Rupesin yrittäjäksi ystävän kanssa. 


Vein lapsen hoitoon, ja vaikka kaikki sujui hyvin ja päiväkoti on aivan ihana, huomasin jälkikäteen kärsineeni eroahdistuksesta minäkin. Lapsi ei osoittanut kärsimisen merkkejä, touhotti vaan menemään entiseen malliin.


Syksyn tullen sekä piha- että remonttisuunnitelmat olivat jääneet ajatuksissa jo taka-alalle. Omenoita sentään saatiin jonkun verran.


Värjäsin hiukseni ensimmäistä kertaa ikinä. Hennalla.


Suunnittelin toisen kankaani (Aamu Satamassa taka-alalla, Tikru on Leena Rengon käsialaa)



Leivottiin puolitoistavuotiaaksi hujahtaneen kanssa pipareita. Lapsi ei älynnyt, että taikinaa voi syödä enkä minä sitä paljastanut.


Talvi saapui hitaasti mutta varmasti sekin.



Ja sitten saapui joulu. Kaikesta päätellen syksy sujahtikin sitten töissä ja kotona perhe-elosta nauttien, ei niinkään tietokoneella blogaten.


Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy meikäläisen vuosikatsaus. Ei paha! Tulkoon vuodesta 2013 vielä parempi ja onnekkaampi kuin tämä viimeisiään vetelevä.

30.12.2012

Pyhät





Pyhät kuluivat lupsakoissa merkeissä itärajan tuntumassa. Mäenlaskun, syömisen ja lahjapuuhien lomassa ehdin napata pikkuflunssankin eikä veto ole vieläkään ihan palannut. Tämä loma on ollut pitkä ja ihana, vaikka välissä piipahdettiinkin pari päivää pitämässä kirppiksen ovia auki välipäiväläisille. Luin ensimmäisen Oksaseni (Stalinin lehmät), neuloin hatun (liian pieni eikä tarpeeksi lämmin mutta suloinen silti) ja tapasin rakkaita ystäviä kiireettömissä merkeissä.

Uusi vuosi on ovella. Mitähän siitä tuumaisi? Kiireettömyys ainakin jatkukoon, ja toivottavasti paikallismeininkeihin tulisi jotain järkeäkin, sen sijaan että mennään aina vaan lompakko edellä puuhun. Minulla on vielä toivoa tämän kaupungin suhteen, jossa on paljon rumaa mutta myös kaunista.

21.12.2012

Joulun heppuja

 

Muutama onnekas saa tänä vuonna lahjansa kääräistynä 1,5-vuotiaan taidonnäytteenä koristelemaan lahjapaperiin. Myös samassa kuvassa nähty tonttu on kyseisen herran käsialaa, ja pääsi koristamaan ulko-oveamme näin joulun seutuun. Mitä siitä, että tontulla näyttää olevan sen verran silmät ristissä ja suupielet alaspäin, että ovikoristeena näyttää hitusen hirtetyltä tonttuyksilöltä.

Joistain paketeista löytyy tänä vuonna myös Edullinen Roolimalli. Hänellä on ironiattomat viikset, voimisteluasu sekä nivelinään tähtiniitit. Hän harrastaa pilatesta, huutosakkihommia ja vapaa-aikanaan tykkää pitkistä kävelyistä rantaviivaa pitkin sekä oluen panemisesta. Voimamies löytyi Kikan blogin kautta, mutta vakituisemmin hän majailee appracadabrassa.

Hyvää joulua ystävät ja kylänmiehetheput. Meikäläinen pakkaa huomenna pesueensa autoon ja kääntää nokan kohti itää viettääkseen kiireetöntä joulunaikaa anoppilassa. Tiedossa hyytävää kylmyyttä, maittavaa ruokaa ja lämmintä seuraa. Täältä tähän.

19.12.2012

Joulupuuhia





Löytyihän se laatikko. Se nimittäin, jonka päälle vuoden alussa raapustin sanan "JOULU". Joulukoristusten taso ei ikävä kyllä ole tänä vuonna mikään huikea, pääasiassa toistoa edellisvuodesta ja jopa riisutummin: virkattuja koristeita, joulukuusen palloja lasimaljassa valosarjan kera. Tämän vuoden uusiksi koristeiksi ikkunaan aiotut piparkakkufasadit (tässä postissa) jäivät koristelusta huolimatta laatikkoonsa, sillä tajusin että talouttamme asuttava pikku herkkuhiiri saisi ehkä rasitusvamman heiluessaan päivät pääksytysten piparikoristeiden äärellä hokien "minu pipa, minu pipa, minu-uu!". Pistän talot siis eteenpäin lahjojen muodossa, mikäs sen sievempää.

Keittiöön on muutenkin viime päivinä syntynyt varsinainen joulualttari (pienten kätösten ulottumattomiin), jonka herkkupainoteinen anti koostuu sekä saaduista että jakamista odottavista lahjoista. Olen tänäkin vuonna tehnyt suuren osan joululahjoista itse, sillä se on vaan niin mukavaa se kun antaa jotain omin kätösin väännettyä. Lopputuloksen sataprosenttinen onnistuminen ei toki koskaan voi olla aivan taattu näissä tilanteissa, mutta ainakin jos herkuista puhutaan, puutteet yleensä ovat lähinnä esteettisiä eivätkä haittaa makuelämystä juurikaan.

Käpynen jäi joululomailemaan, ja sehän tietää meikäläiselle muutamaa arvokasta vapaapäivää hoitaa viimeiset joululahjavalmistelut muutaman ostoksen tekemisen ja kenties myös ompelun merkeissä. Vieläpä meinasin tekaista viimeisen erän itsetekemiä herkkuja päiväkodin tädeille ja ystäville annettavaksi. Mutta en kerro vielä mitä, ettei yllätys mene pilalle.

12.12.2012

Merinounelmia




Talvisissa tunnelmissa edelleen. Viime viikolla kusti polkaisi putiikille paketillisen Majapuun kankaita ja samalla oven avauksella allekirjoittaneen henk.koht. tilauksen varsin oivallisia merinovillaneuloksia. Näitä kankaan muodossa saatavia villoja ei kollegamme ole tarvinnut kovin pitkiä aikoja varastoissaan pyöritellä, ja tämäkin erä taisi myydä itsensä loppuun muutamassa tunnissa. Puolustuksekseni sanottakoon, että kankaan hankinnassa en käyttänyt hyväkseni ammattisuhteita vaan ihan rehellisesti käytin kuumepäivän hyödyllisissä merkeissä F5-näppäintä hartaasti tietyin väliajoin painellen. Pojalle ei tänä talvena tule kylmä, jahka nuo villat nyt tuosta työpöydältä vaatteeksi muuntuisivat.

6.12.2012

6.12.




Hyvää ja viluista itsenäisyyspäivää veikkoset.

Joulukuu etenee sitä mallia vauhdikkaasti että vahvasti epäilen koko joulun ehtivän humpsahtaa ohitse ennenkuin itse leikkelemäni lumihiutalekoristeet Käpysen akkunaan päätyvät. Tai se viime vuonna kellariin jaloista siivottu joulukoristelaatikko löytää tiensä tänne kodin puolelle. Joululahjoja on kyllä keräilty ahkerasti ja juhlaruokia selattu äitimuorin lehtikokoelmasta (syy siihen, miksen itse tilaa yhtäkään aikakausjulkaisua). Meikäläisen perhekunta juhlii yleensä pimeimmän vuodenajan pyhiä jossain muualla kuin omassa torpassaan, joten suuria joulupaineita ei ole vielä jouduttu kokemaan. Olen yleensä siis vastannut oma-aloitteisesti joulunpyhien napostelu-, jälkiruoka- ja kakkuosaston tarjoilupuolesta, eli kaikkein hauskimmasta tietysti. Miltä kuulostaisi suklaa-portterikakku (Kotiliesi) mustaherukkakastikkeella jouluaterian päätteeksi tumman kahvin kera? Luulenpa myös, että tänäkin vuonna joululahjakääreistä paljastuu enemmän tai vähemmän itse leipastuja herkkuja. Tekstiilihörhö vaikka ammatiltani olenkin, kaikkein mukavinta lahjanvääntöpuuhat on kuitenkin suorittaa kyökin puolella.

Äitini kätköistä löytyivät meikäläisen nahkaiset talvipopot vuodelta '83. Sopivat täydelleen puolitoistavuotiaallemme mutta ihan tarhakäyttöön en näitä raaskisi pistää, joten milloinhan näitä sitten tulisi käytettyä? Lankkiakin kaipaavat, reppanat. Mutta on siinä vaan jotain liikuttavaa, että samoissa lesteissä taapertaa nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kenkien alkuperäisomistajan oma jälkikasvu.

P.S. Haluaisin keltaiset pitkävartiset villasukat. Tai säärystimet, pääasia että sääret pysyisivät lämpöisinä. En osaa päättää mallia, lanka löytyy jo.

4.12.2012

Piparitaloja






Viikko sitten leipastut piparitalon päädyt saivat kuorrutteen ylleen. Nämä kun vielä saisi ripustettua ikkunaan. Ajatus lähti pinterestistä.

Jossain tässä talossa on pahvilaatikko, jonka päällä lukee "joulu". Ennen kyseisen laatikon löytymistä kaikki joulukoristuksemme taitavatkin tänä vuonna olla tässä.