22.1.2013

Ompelututtaa







Ompelututtaa vietävästi. Viikonloput hurahtavat ohi ennenkuin huomaa, ja arkipäivät tuntuvat edelleen, valoisan ajan jatkumisesta huolimatta liian lyhyiltä mahduttaakseen sisäänsä muuta kuin työtä ja oleilua. Tuohon työpöydälle sinnikkäästi kasasin sunnuntaina koneeni ja ompelin. Huomasin nimittäin taannoin että ompeluinnon ylläpitämiseksi hyvä keino on värkätä pieniä, yksinkertaisia vaatteita. Itsellä kun on jonkinasteisesta napoleon-syndroomasta johtuen ollut tähän asti taipumuksena aina ottaa työn alle mahdollisimman monimutkallisia vaateprojekteja, jotka toteutetaan yleensä näitä ei niin käytännöllisiä ohjenuoria hyödyntäen: 1.) Ohjeita ei tarvita 2.) Voiskohan tän tehdä näin? ja 3.) Kaavaa ei löydy/ei ole/en jaksa etsiä, teen itse. Jos ei halua jatkuvasti purkaa ompeluksiaan, kunnes into lopahtaa ja työ päätyy kasvavaan keskeneräisten ompelutöiden kasaan, suosittelen olemaan kokeilematta ohjesääntöjäni. Sunnuntaina valmistui body ja paita, ja into on edelleen tallella.

Nautin valosta. Meillä on onni asua talossa, joka tulvii valoa - siis silloin kun sitä ulkosalla tarjolla on. Valo tietää kevättä, kevät taas tietää uutta kasvua ja uusia tuulia. Mieskin siirtyy palkkatöistä takaisin yrittäjäksi ja viettää ylihuomisesta alkaen enemmän aikaa kotona. On tulossa ihana kevät. :)

13.1.2013

Sunnuntai






Sunnuntai ja arkihetki. Juodaan miehen kanssa päiväkahvia hiljaa, ei siksi että pitäisi olla hiljaa kun lapsi nukkuu päiväuniaan, vaan siksi että hänen kanssaan on helppo olla hiljaakin. Mies referoi minulle päivän lehdestä mielenkiintoisimmat aiheet, minä kun en jaksa lehtiä oikein lukea. Paitsi toisten olan yli.

Jouluna lapsi sai kummiltaan Papu-paidan. Minulle paketista paljastui Kanelimaan kalenteri, joka oitis sai paikan työpisteen seinältä. Samaa käsialaa kumpaisetkin kuvitukset, tuon viehättävästi lahjakkaan Hanna-Riikka Heikkilän. Papu on muutenkin kovin hauska uusi kotimainen lastenvaatemerkki, jonka suosion kasvua on mukava seurata. Vaatteet ovat juuri sopivasti tavallisia ja kuitenkin juuri sopivasti erilaisia tähänkin makuun.

12.1.2013

Tähtimerinoa






Villa-asun surautin taaperolle ennen joulua ja paukkupakkasia. Takakappaleen leikkasin muka säästösyistä toiseen suuntaan, mutta olisi kangas riittänyt muutenkin. Merinovillaneulokset Majapuu, paita Raide ja housut Ruusunpuna (heh) Ottobre 6/12.

Pikkukaupunki-idyllissä kun elämme, vein lapsen viime viikolla hoitoon potkurilla. Kerran. Takareisiä kiristi koko loppupäivän tuo reilun kilometrin matka. Potkuri itsessään on lainakamaa äidin ullakolta, kun en viitsinyt sijoittaa kuuttakymmentä (!) euroa uuteen vain kokeillakseni, onnistuuko potkukelkkailu kaupungissa. Onnistuhan se, kun pysyttelee poissa hiekoitetuilta väyliltä ja suihkii menemään hiljaisia teitä, pitkin kovaksi jäätyneitä autojen ajo-uria.

7.1.2013

Harmaa-neon tähtipipo






Harvinaista. Se, että saan vastavalmistuneen työn kuvattua. Se, että ylipäätään saan työn päätökseen näin lyhyessä ajassa. Kai tästä täytyy tulla hyvä vuosi, kun alkukin on jo näin lupaava. :)

Lörppäpipo on suunniteltu n. 50-senttiseen kuuppaan, mutta mahtuipa tuo valmis tekele omankin, reilut kymmenen senttiä isomman päänuppini ympärille lämmikkeeksi. Pipon malli syntyi sitä mukaa kun työ eteni. Materiaalina akryyli (valitan).

Lankakaupan pussin pohjalla odottaa neonkeltaisen kaveri pinkki, sekä kirkas vihreä. Toisessa pussissa lepäilevät sekä nalle että seiskaveikka siinä ihanassa vaalean auringonkeltaisessa sävyssä. Mitähän niistä.

5.1.2013

Harmaa-neon





Rupesin siihen sitten minäkin, harmaa-neon -hommiin. Tarpeeksi monta kertaa kun tuohon värien yhdistelmään oli pinterestissä ja blogeissa törmännyt, alkoi se omaankin silmään näyttämään eri hauskalta. Samalla koitan aloittaa uudenvuoden lupaukseni lunastamisen jo heti vuoden ensimmäisellä viikolla neulomalla pienelle ihmistaimelleni pipon, kevätkelit jo mielessä. Neon menee tuonne lörppäpipon päähän, ajatuksena on siirtyminen harmaasta neoniin siksakin kautta. Tällä neulontakerralla suuremmilta mittavihreiltä vältyttiin, mitä nyt pipo tuntuu menevän allekirjoittaneenkin päähän yhtä hyvin kuin tuohon pienempään kuuppaan. Meillä kun ei niin lasketa, ei silmukoita, ei senttejä, eikä tehdä mallitilkkuja neuletiheyden selvittämiseksi. Kevään tullen nähtäväksi jää, kuka pipoa oikeasti pitää - tällä hetkellä kun päähinettä saa kohteeseen sovittaa ainoastaa "en ajuu"(en haluu)-vaikerruksen säestämänä.

2.1.2013

Uuden vuoden lupaus


En yleensä tee uudenvuoden lupauksia. Mutta tänä vuonna ajattelin poiketa totutusta ja uhmata kohtaloa; tehdä lupauksen itselleni jota suurella todennäköisyydellä en pidä kuitenkaan. Mutta mistäs sen ikinä tietää jos ei kokeilekaan. Minun uudenvuoden lupaukseni siis on, että saatan vuonna 2013 loppuun kaikki (hui!) keskeneräiset käsityöt. 

Seuraavassa surullinen kuvakavalkadi blogissa nähdyistä ja edelleen keskeneräisistä töistä, jonka toivon inspiroivan allekirjoittanutta täyttämään lupauksensa: (eivätkä tässä todellakaan ole kaikki keskeneräisyyteni)


Tuftaus - status: reunat viimeistelemättä, nukka osittain auki leikkaamatta.



Virkattu tummanharmaa matto - status: kesken, sijoituspaikka tuntematon (kellarissa? Yläkerran rappusissa?)


Tilkut - status: ommeltu yhteen, yhdessä kohtaa mittavirhe leikatessa joten vaatii pienen purku-täsmennys-operaation. Vielä vanu väliin ja taustakangas.


Hellepaita - status: kangas koskematon.


Pienen ihmisen lörppäpipo - status: kolme tai neljä kertaa aloitettu ja yhtä monta kertaa purettu mittavirheen vuoksi. Lanka kerällä.


Moebius-kauluri - status: neulottu yksi kerä kahdesta, mittavirhe havaittu (liian pitkä yksinkerroin, kaksinkerroin kuristaa). On tehtävä purku- tai sinnittelypäätös, huomattavasti viisaampaa olisi kuitenkin purkaa ja käyttää lanka johonkin varmasti toimivaan työhön.

Mutta on jotain sentään saatu valmiiksikin kuluneen vuoden aikana:


Villapaita (Ziggy).


Mekko (Nanson pikeeneulosta), paita (Marimekko).


Vuosia sitten valmistuneiden sukkien päättely.


Mekko oman kaupan kankaasta.


Oman kaupan kankaista nämäkin: paita sille pienelle (satama), hame itselleni (tiikeri).


Merinosta valmistui välikerrasto pienelle juuri ennen joulua.

Lisäksi valmistuneiden töiden joukossa on ainakin yksi body, paita kokoa 86 cm, juhlamekko, villamyssy itselle ja toinen nelikuukautisen koossa. Uudenvuoden lupaukseen voisikin lisätä sivulauseen, jossa luvataan myös kuvata valmistuneet työt tulevien sukupolvien iloksi & riemuksi.