27.2.2013

Mekko tai tunika





Vihdoin äitiyslomalainen saa jotain valmiiksi! Olipa lopputulos mekko tai tunika, se toimii. Malli on omasta päästä, kangas täältä meiän putiikista.

25.2.2013

Saharaitaa



Teen kääntömekkoa/tunikaa kesän varalle. Tästä tulee sellainen väljä, jonka voi vyöllä kuroa sopivaksi ja johon sitä ennen mahtuu mahakin sisään. Taskut vielä kiinnitän tuohon keltaiselle puolelle. Ja meinasin, että kun kaula-aukko on samankokoinen edestä ja takaa ja hihatkin kimonomalliset, tätä voi tosiaan pitää kummin päin haluaa.

Tämä on se pehmoinen, oma, luomu Saharaita-kankaamme mistä pari postia aiemmin mainitsinkin.

23.2.2013

Onne vaa, onne vaa.






Meillä on talo täynnä innokkaan pienen ihmisen kynänjälkiä (pakastimen ovessa olevat on luotu valkotaulutussilla, lähtee pyyhkimällä). Satunnaiselta vaikuttavan töhertelyn lisäksi herra pitää erityisesti "käsikuvien" taiteilusta. Tästä runsaasta materiaalista sain saksittua kohta-kaksiveen parhaalle kaverille synttärikortin sairastupaviikon päätteeksi viime sunnuntaina, ja vaikka itse sanonkin, niin tulihan siitä melkosen hellyyttävä. Onnitteluvärssynkin talon nuoriherra riimitteli itse tahattomasti aamiaispöydässä - ei liene epäselvää kellekään aamuisia lastenohjelmia tölläämään joutuvalle, mikä on nuorimmaisen lempiohjelma.

Apua, hesarin kuolinilmoitukset eivät liity aiheeseen.

p.s. Äitiysloma alkoi, luvassa oletettavasti bloggaamiskäyrän kasvua.

15.2.2013






Sairastuvalta päivää. On vähän semmoinen nuupahtanut olo, kuin noilla edellisviikkoisilla tulppaaneilla. Perheen ainut terve tapaus - tuo alle metrinen taskuraketti - lähti yökylään mummille että kuumeen riivaamat vanhempansa saisivat parannella itsensä edes jonkinlaiseen leikkivalmiuteen.

Tekemisrintamallakin tapahtuu, vaikkei kamera ole hyppysissä pysynytkään: työn alla on pientä keltaista villasukkaa, kuosiaiheita, sekä pätkä vastikään putiikille tupsahtanutta Käpysen uutta kesäkuosilla ehostettua luomutrikoota, joka suorastaan huutaa päästä saumurin leukoihin tullakseen mekoksi/tunikaksi. Ja se on ihana kangas se, jos sallitte tämmöisen sangen epäsuomalaisen omakehulle haiskahtavan lausahduksen suunnittelijalta itseltään. Totuushan on se, että siinä vaiheessa kun kynästäni jokin luomus tähän maailmaan irtoaa, se alkaa elää omaa elämäänsä kuin lapsi, enkä voi sitä enää pitää mitenkään omanani. Pehmoinen, värikäs ja raikas on tuo viimeisin kankainen lapseni mun.

5.2.2013

Kehtuutuksen iltapäivä

 




Yhteishyvän bliniohje ei pettänyt. Se, mikä oli viimeisimmän lehden ruokaliitteen takakannessa. Mäti korvattiin graavilohella (miehelle ja ystävälleen) ja kylmäsavuhärällä (minulle). Smetana oli turhan mietoa, purjo sopivan. Päivällä piirtelin puita, jotka toivat sitten loppujen lopuksi mieleen sen erään lastentapetin, jos olisivat keltaisia. Ja vasta hetki sitten tänä iltana tajusin, että runebergintorttukausi on päättynyt! Ne kun ovat lemppareitani. Toiveissa on, että vielä ehtii muutaman maistella.

3.2.2013

Kehtuutussunnuntai








Ihan Tavallinen elää näköjään vain viikonloppuisin. Mutta ei se mitään, hyvä että elää edes kerran viikossa. Mikä kehtuutuksen kehtuutus (eli laiskotus) tänä päivänä onkaan ollut valloillaan! Perustoimet, kuten ruoka- ja tiskihuolto nyt sentään rullaavat, kiitos koneistuksen ja edellisviikkoisten ruuantähteiden, mutta muuten ollaan kyllä kuin Ellun kanat eikä viikkosiivouskaan ole ottanut käynnistyäkseen. Ärsyttää, mutta toisaalta rokulipäivillekin pitää olla sijaa maailmassa. Sen kunniaksi keittiössä happanee paraikaa blinitaikina iltaa varten. Toivottavasti tulee hyviä venäjänlettuja, ensimmäistä kertaa koitan itse niitä valmistaa.

Viime aikoina olen ajatellut pieniä asioita. Niitä on leikattu kankaasta, niitä on ilmestynyt puikoille ja niitä on tarttunut kirppikseltä matkaan. Pieni asia herätti minut viime yönä neljältä vaihtaessaan asentoa niin että koko sisuskalut tuntuivat heittävän kuperkeikkaa,  ja tulee herättämään vielä monta kertaa tulevien vuosien aikana. Kahden kuukauden päästä saamme nähdä, miltä perheemme pieni asia numero kaksi näyttää ja onko hän hame- vai housuihmisiä - asianlaita kun jäi kaikuluotauksen perusteella 50/50 -tilanteeseen.

2.2.2013

Sitruunakakku



Oi, ihana helmikuu! Oi, pitenevät päivät! Kevättalvi on tulppaanien ja sitruksilla höystettyjen kakkujen aikaa, eikö vaan? Appelsiinikakku on lemppariani, mutta kun törmäsin tämän muhevan, kostean sitruunakakun ohjeeseen, en voinut olla kokeilematta. Alkuperäistä englanninkielistä ohjetta (täällä näin) sovelsin sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Ja kyllä, ricotta-juuston sijaan kaapissamme sattui nyt olemaan vain mangon makuista tuorejuustoa. Nam! Kuorrutteesta (vai mikä glazen sanatarkka käännös nyt onkaan) tuli paljon löysempää kuin oli tarkoitus tomusokerin loppuessa kesken, ja ehkä tarkoitus olisi ollut myös välttää noita kakun pinnalle jääneitä sokeripaakkuja. Kakkua syödessä nämä esteettiset seikat unohtuivat kyllä nopeasti.

Sitruunakakku

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

2 kananmunaa
1,75 dl sokeria
2 sitruunan raastettu kuori (TAI yhden sitruunan ja yhden appelsiinin, jos ei satu kahta sitruunaa löytymään)

0,8 dl oliiviöljyä (extra virgin, mutta toisenkinlainen vältti)
1,5 rkl maitoa
puoli purkillista (250 g) mangotuorejuustoa
0,6 dl sitruunamehua
3,5 rkl sulatettua voita

Kuorrute:
2,5 dl tomusokeria
1,5 rkl limoncello-likööriä tai sitruunamehua

Lämmitä uuni 160°C, voitele n. 21 x 11 cm kakkuvuoka valmiiksi. Sekoita kuivat aineet valmiiksi keskenään. Vatkaa kananmunat, sokeri ja hedelmien raastettu kuori kuohkeaksi vaahdoksi.

(Tai jos haluat noudattaa alkuperäistä ohjetta, vatkaa tässä vaiheessa ainoastaan munankeltuaiset muihin aineksiin. Erikseen vaahdotetut valkuaiset lisätään varovasti viimeisenä, mutta hups, jäi huomaamatta kun en lukenut ohjeita kunnolla loppuun. Alkuperäisellä tavalla saat kakusta varmasti hieman kuohkeamman.)

Sekoita öljy, maito, tuorejuusto ja sitruunamehu keskenään. Lisää öljyseos hitaasti kananmuna-sokeriseokseen vatkaten. Lopuksi sekoita joukkoon vatkaamatta jauhoseos (ja valkuaisvaahto, jos niin haluat tehdä) sekä sulatettu voi.

Paista kakkua noin 45 minuuttia. 25 minuutin kohdalla voit kääntää vuokaa varmistaaksesi että kakku kypsyy tasaisesti. Kuorruta kakku kun se on vielä lämmin, kuorrutteen on siis tarkoitus olla paksumpaa kuin yllänähdyssä kuvassa. Anna kuorrutteen jähmettyä vähintään 1,5 tuntia, jos vain suinkin maltat.