29.6.2013

Aitaa ja apiloita






Paapiin ihana Anniina suunnitteli meille tämän iha-iha-ihanan Aita-kuosin. Imetyksen johdosta kesämekkotilanne meikäläisen vaatekaapissa ei ollut hääppöinen (ihan joka paikassa ei kehtaa vetäistä hametta korviin kaivellakseen vauvan ruokintavälinettä esille) mutta kyllä nyt kelpaa. En ehkä pese tätä mekkoa koko kesänä jotta voin pitää sitä joka päivä. Kyllä kylillä tunnistaa.

Imetyspatentti on omasta päästä, kuten on koko mekon kaavakin. Kainalon alta sivusauma on auki 15 cm verran, kainalossa painoneppari. Voisi tuonne laittaa useammankin nepparin ettei rintaliivit vilku aukosta, joka nepparin ja sivusauman alkuun jää. Ei ehkä paras mahdollinen imetystekninen ratkaisu, mutta perinteiset luukkuvaatteet eivät ole oikein makuuni. Haluaisin käyttää sellaisia vaatteita, jotka imetyksen päätyttyäkin olisivat käyttökelpoisia, ja luukkua on hieman vaikea parsia huomaamattomaksi paidan etumuksesta. Tämän mekon sivusaumat ompelen kiinni, ehkä jätän nepparin paikoilleen muistuttamaan Seela Sellasen vauva-ajasta.

Aita-trikoota saa kolmessa muussakin värissä Käpysen verkkokaupasta, klik klik vaan :)

28.6.2013

Sadepäivänä









Tulihan se ukkonen vihdoinkin. Eilen oli hyvä pitää sadetta kuistilla kun ukonilma jyrisi ja räiskyi ympärillä. Vettä tuli taivaalta niin, ettei isossa järvessä karaistunut vilkas kaksivuotiaskaan halunnut mennä sateeseen juoksemaan. Oli kuulema kylmää vettä.

Kolme vuotta sitten ensimmäisenä kesänämme tässä talossa istuttamani pioni kukkii ensimmäistä kertaa. Jokin kurja ötökkä on popsinut kuistin kukkalaatikoista tuoksupielukset suihinsa ja pienet vihreät toukat kalvavat köynnöskrassin lehtiä. Suihkuttelen mäntysuopaa lehdille päivittäin ja toivon, että kasvit selviäisivät säikähdyksellä.

27.6.2013

Juhannus










Kesämummola, rantasauna. Maalailutarvikkeet ja lasi kuohuvaa pöydällä edessäni juhannuspäivänä. Lapset pihalla, se kaikkein pienin tuvan laverilla sätkyttelemässä mummon tai tädin kanssa. Hetki kauan kaivattua rauhaa ja aikaa tekemiselle.

Paluu arkeen: kaupungissa hiostavan kuuma (onneksi uimarannalle pääsee), aikaa tekemiselle löytyy jos oikein tarkkaan etsii ja hiki on pinnassa koko ajan. Ukkosta odotellaan, se tuolla kaukaisuudessa on jo parin päivän ajan jytissyt.

19.6.2013

Juhannusta kohti






Laskeudun juhannuksen viettoon kaikkea muuta kuin rauhassa. Saumuri soi ja savu miltei nousee, kun ompelen kertarutistuksena pienen kasan pieniä vaatteita pienille ihmisille. Arvaattehan, että tämmöisille hupiaskareille ei nykyisin liiemmin ylimääräistä aikaa löydy, joten sen kerran kun ommella päättää, sakset silppuavat kangasta kertaheitolla useamman vaatekappaleen verran. Mennyttä aikaa ovat ajat, jolloin huoleti saattoi viettää tuntitolkulla telkkarin ääressä viimeisintä koukutuspeliä pelaillen taikka mielisarjaansa sadatta kertaa dvd:ltä maratonina katsellen - ehei, nykyisin vapaa-aika on sen verran kortilla että sen osaa hyödyntää tehokkaasti. Ja ottaa myös yltiöpäisiä paineita tuon kyseisen vapaa-ajan järkevästä hyödyntämisestä, kun kerrallaan aikaa on tehdä vain yksi asia.

Yltiöpäiselle ihan tavallisesta elämästä stressaamiselle vastapainona tulee juhannus maalla, keskellä Suomea. Tulevalta viikonlopulta en toivo mitään muuta kuin aikaa. Aikaa oleilla, saunoa ja puuhailla. Aikaa neuloa, virkata ja maalata.

Vaatteisiin palatakseni: työn alla on myös rumat housut kauniista kankaasta aikuisen naisen koossa. Sellaiset lököttävät mökkihousut merensävyisestä Saharaidasta nimittäin, talvella oikein hyvin pyjamahousukäyttöön soveltuvat sellaiset.

18.6.2013

Tomaattien huone






"Onks tää vähä ratula", kysyi 17-vuotias helsinkiläisserkku, joka viikko-pari takaperin auttoi kasvihuoneen kasaamisessa. No, onhan se varmaan. Piti vielä kuitenkin varmistaa, että oliko R-sanaa käytetty halveeraavassa vai neutraalissa merkityksessä. Ei tämä viime kesänä ensimmäistä kertaa käyttöön otettu TSI-muovihuone mikään varsinainen kaunistus ole, mutta itsekyhäämäksi yllättävän kestävä, kun jo kerran toista kesää tällä tomaatteja lämpimänä pidetään. Mitään yllänähtyä tekstiä nokkelampaa en julkisivua koristamaan keksinyt. Seisköön nyt siinä, kaikessa itsestäänselvyydessään. Sitä kaunista, vanhoista ikkunoista koottua huvimajamaista lasihuonetta odotellessa.

8.6.2013





Sillai. Että se olis nyt kesä. Hommaa piisaa, niin sisällä kuin ulkona, mutta toistaiseksi vain ulkotöihin on tartuttu. Viimekesäinen kasvihuone on taas koottu (follow-up aiheesta seuraa nimensä mukaisesti myöhemmin) ja täytetty kasveilla, myös paikka vaihtui aurinkoisempaan sillä ajatuksella että josko niitä tomaattejakin tänä vuonna kypyisi. Pihan kukkaloistosta poimin ylle kattavan kokonaisuuden, sillä tulppaanit eivät tänä vuonna oikein halunneet kukinnalla ilahduttaa mutta tuo viirullinen heinä tuntuu tykkäävän olostaan.

Syntymäpäivä toi meikäläiselle säihkyvarpaat, blenderin ja uuden kameran rungon. Edellinen olikin jo liki 10 vuotta vanha, joskin aivan kelpo peli sekin. Tähän uuteen en ole vielä kovin perusteellisesti ehtinyt tutustua, muuta kuin sen verran että jos niin haluaa, kamera napsii kuvat niin, ettei juuri asetuksia tarvitse miettiä. Mutta minä tykkään miettiä.

Tänään vähän juhlitaan. Pistetään grilli kuumaksi, hyttyssavut roihuamaan ja pihallekin oli ilmestynyt hyttysverkkoseinäinen huvilateltta. Kyllä nyt kelpaa vaikka iltaan asti pihalla kelliä.

4.6.2013

Kesämieli




Eletään kesäloman toista päivää. On kuumaa, on syntymäpäiväni aatto. Peilistä kurkistaa vuosi vuodelta vanhemman näköinen tyyppi, mutta en anna sen haitata. Eihän sille mitään voi kuitenkaan. Mutta ajatukset kulkeutuvat ikäasioihin väistämättä. Sanotaan, että ihminen on sen ikäinen kuin kokee olevansa. Minä en koe itseäni minkään ikäiseksi, mutta tunnen olevani enemmän nuori kuin vanha. Genetiikkani tuntien tiedän, etten ole niitä, joita vielä useamman vuoden päästä luullaan parikymppisiksi. Voisin jo nyt huoleti kulkea yöelämässä ilman ajokorttia taskussa, eivät kysy kumminkaan.

Mutta nyt olen kesämielellä, kesälomalla, kesähelteessä. Istuin joen ja järven kohtauspaikassa ja join jääkahvia. Vauva nukkui vaunuissa, joissa itsekin 31 vuotta sitten nukuin. Mies ja kaksivuotias olivat matkalla kotiin minikesälomareissultaan. Tuuli helli ja varjossa oli auringonpaahdetta mukavampaa.

3.6.2013

Mansikkakesää





Työhuoneella eli keittiön pöydän ääressä tapahtuu. Toivottavasti mahdollisimman monilla teistä soi nyt päässä  Jäätelökesä.