18.10.2013

Sirkusasu bebélle

Ihailen aina miten ihmiset osaakin tuolla ompelublogien puolella tehdä kauniita blogiposteja ompeluksistaan. Siispä ajattelin kerrankin tehdä tämmöisen ihkaoikean ompelublogipostauksen näköisen postin minäkin: 


Mutta koska isosta tietokoneesta loppui puhti ja pienestä koneesta puuttuu tehon lisäksi myös osa näppäimistä (kiitos pienen tietokoneharrastajan), kuvien värimaailma on vähän sieltä tuonne päin, eikä ainakaan kovin totuudenmukainen. Pääasia kuitenkin välittynee: ommeltu on. Ja ihan setti kerrankin, että on bodya ja pöksyä samaa sarjaa!


Tässä on raglanbody koossa 68 (neiti on luultavasti jo lähemmäs 70 cm) ja pöksyt samassa koossa, jälkimmäinen itsepähkäillyillä leikkauksilla, hieman pudotetulla haaruksella (mallia otin Cirque du Bebén Sarouel-ohjeesta) ja säkinsuuvyötäröllä kun se on minusta niin hauskan näköinen.




Housuista piti tulla väljemmät ja lököttävämmät, mutta ensi kerralla sitten. Vyötärökuminauhankin ompelin vähän hassuun kohtaan, mutta toimikoon tuo siksak-ommel nyt vaikka koristeellisena elementtinä.Yläkuvassa näkyvää petroolia ric rac -nauhaakin piti alunperin käyttää jossain kohtaa koristeena, mutta jäi käyttämäti kuitenkin. Kaikki kankaat tuolta meiltä Käpysestä (sirkuskangas Lillestoffilta).

10.10.2013

Lehtipuuhissa








Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on.
Välillä poiketaan ulkonakin, niin ei kaksi-ja-puolivuotias pääse kovin pahasti hyppimään pitkin seiniä.
Lehtikompostorin perheen mieshenkilö kasasi allekirjoittaneen pyynnöstä pihalla viruneista kuormalavoista.
Viikonlopuksi pyyhällän pahnanpohjimmaisen kanssa Tallinnaan. Oih, Tallinna!

7.10.2013

Kaunistelematta








Blogini kuvauksessa mainitaan petaamaton sänky, mutta eihän sitä koskaan näy. No, nyt otetaan vahinko takaisin. Olen jo pitkään miettinyt tämän siivoton sotku -postin tekemistä, mutta näin pitkään se vei ennen kuin rohkenin. Rupesin nimittäin miettimään, miten paljon elämän jälkiä sitä yleensä rajaakaan kuvan ulkopuolelle, ja miten utopistinen kuva blogin kautta meikäläisten sottapyttyjaviemäri -perhe-elosta lukijalle välittyy. Se, joka meillä on joskus käynyt, tietää hyvin että yllä näkyy taloutemme normitila. Tarkoitus ei Ihan Tavallisessa ole koskaan ollut sievistellä, sillä a) en osaa lavastaa, sisustaa tai kauniisti asetella ja b) vaikka osaisinkin, olen luultavasti liian laiska viitsiäkseni :D. Mutta ylenpalttinen sotku päivästä toiseen on tarpeeksi rasittavaa näin IRL, kuten nuoriso kymmenen vuotta sitten tapasi sanoa, puhumattakaan että sitä vielä saisi omassa blogissaan toljottaa. Ehei, jo tätä majapaikkaani perustaessa halusin, että blogini tulisi tuomaan energiaa, ei viemään sitä, joten negatiivisuuksilla ei tänne ole asiaa.

Mutta siksipä omistankin edes yhden postin sotkulle! Oi sotku, sotku; tuo leppoisa, kotoisa sekamelska, joka toisaalta raastaa hermojani ja toisaalta kertoo minulle joka päivä, että kotona ollaan.