25.11.2013

Pieni tauko


On tullut hetki myöntää, että on julistettava pieni virallinen tauko Ihan Tavallinen -blogiin. Postaustahdista päätellen tauko on kylläkin ollut päällä jo jonkin aikaa. Nyt on vaan hetki, kun aika ei riitä kaikkeen (tai mihinkään). Jotta ette aivan kaikkoaisi luotani kokonaan, halua huikata että olen täällä edelleen mutta seuraava postaus koittaa vasta ennalta määrittelemättömän tauon jälkeen.

Joutessanne voitte seurailla huikeita pinnailujani Pinterestin puolella (ihanaa eskapismia) ja ehkäpä voisin tuonne Ihan Tavallisen Facebook-sivulle välillä vähän mikrobloggailla, jos siltä tuntuu. Pitäkää minut mielessä, ja palataan pian ahjon ääreen!

T: Outi

8.11.2013









Sinne meni lokakuu. Täällä blogin puolella on ollut hieman hiljaista, mutta koska viime kuussa mm. käytiin Käpysen ekoilla messuilla, vietettiin kankaiden yötä ja leikattiin tilauksia, ymmärrettävästi vähäisen vapaa-aikani olen viettänyt jossain muualla kuin koneen äärellä. Jossain muualla on kahdesti viikkoon ollut erinäisten lähialueiden koulujen liikuntasali, alla rullaluistimet ja ympärillä pakka tarkkaan suojuksilla suojattuja naisihmisiä vauhti mielessään. Tykkään.

Satoi lunta, satoi vettä hävittäen edellä mainitun, kukat lakastuivat ja marjat jatkoivat loistoaan, päivä lyheni mutta saatiin tunti lisää aikaa. Kuopukselle neulottu puuvillainen nuttu on nappeja ja muutaman langan päättelyä vaille valmis. Paljon sitä ehtii tekemään, jos sille päälle sattuu. Olosuhteista huolimatta. Minulla ei tänään ollut muuta asiaa, kuin että täällä ollaan. Viettäkää hyvä viikonloppu!

6.11.2013

Autumn Flora







Hyviä hetkiä suunnittelijan elämässä on saada käsiinsä jotain itsesuunniteltua. Käpysen viimeisin digiprintti Autumn Flora halusi heti tulla tunikaksi, tällä kertaa luukulliseksi imetys-sellaiseksi vaikka luukkuasuja hieman vierastankin. Tuntuu nyt hassulta tällä tavalla omaa työtään esitellä ja retostella, mutta pakko se on sanoa että minä oikeasti tykkään tästä kankaasta! :) Tämän kankaan kohdalla tunnen erityistä onnistumisen tunnetta, kun se päässä möyrinyt epämääräinen visio toteutui näin hyvin. Siis että visio ja lopputulos ovat aikalailla yksi yhteen. Tajusitteko. Heh. *poistuu punastuneena takavasemmalle*

Omasta työstäni puhumisen lisäksi minä en osaa poseerata valokuvissa, huomaatteko.