Kätevä emäntä

Keittiö kaipaa synkempiä verhoja talvea vasten. Ompelin yhden sivun ja siihen se into & aika sitten taas loppui. Ompelukoneeni, tuo uskollinen Husqvarna Automatic ei enää suostu tekemään kuin suoraa ommelta ja lamppukin on rikki, mutta mitäpä pienistä. Päärmätessä ei siksakkia - onneksi - tarvitsekaan ja ompelustyöt pitää vain suorittaa päivänvalossa. Tuo koneen reilun viiden kilon paino hieman on taas viivästyttänyt huoltoon kiikuttamista autottomassa perheessä. (Toki tuo autottomuus on vain tekosyy yleiselle aikaansaamattomuudelle, sillä kyllä tästä kaupungista laina-autoja löytyy.) Mutta en vaihda, en.

Sohvalle kävin hakemassa töihin tekemäni ja sinne unohtamani pikkutyynyn. Hirmu kiva se on edelleen, trikookuteesta suljettuna neuleena isoilla puikoilla neulottu. Tuota tekniikkaa pyörittelin toissakeväänä viimeisessä koulujaksossa, mutta eipä olisi ranteeni ja kyynärpääni kestänyt - heh heh - riippumaton neulomista käsin trikookuteesta.. ihan hyvä idea muuten, Opiskelija-Outi. Ja nythän näitä tyynyjä onkin päässyt näkemään runsaslukuisina lehtien sivuilla, varsinkin niitä aina-oikein-neuleisia Kauhavan Kangasaitan Eko-ontelokuteesta tehtyjä. Se on kiva materiaali myös, mutta itse olen fiksautunut tuohon perus-trikookuteeseen.

Viimeisessä kuvassa sitten osoitus siitä, mihin kaikkeen japani(a)laista Washi-maalarinteippiä voi käyttää. Etsystä tilasin muka lahjojen paketointia varten, paketoinkin sitten ruuanlaitossa osumia saaneet sormenpääni kun ei laastari itse itseään kiinni pitänyt. Se on se Etsy muuten, se on yksi kyllä sanonko mikä. Rahasyöppö. Nimimerkillä Jo Vuosia Koukussa.

Eikun sitten vaan hyvät viikonloput! Katsotaan, saanko toisenkin sivun ommeltua keittiön verhoihin vai jääkö ensi viikkoon.