Lämmin talviolo

Tänään lämmitti ystävältä saatu kirje ja kertomus siitä, kuinka hän otti onnellisuutensa - ja terveytensä - omiin käsiinsä ja muuti elämässään sen, mikä ei ollut hyvin. Se teki minut iloiseksi ja ylpeäksi, vaikka kuulostaakin holhoavalta. Sitä on nyt liikkeellä. Useampikin ystävä on viime aikoina päättänyt tulla onnelliseksi ja aloittanut sen omasta itsestään - kuka laihduttaen, kuka rohjeten katsoa ongelmiaan silmiin. Olen iloinen ja ylpeä heidän kaikkien puolestaan.

Viikonloppuna vietettiin kymmenpäisen kaveriporukan 300-vuotisjuhlia pääkaupungissa. Visiittini oli pikainen, ja kaupunki pyhäpäivän hiljentämänä sangen erilainen. Tuntui melkein, kun en olisi pikkukaupungistani lähtenytkään. On korvaamatonta olla edes kerran, kahdesti vuoteen rakkaan ihmisjoukon turvallisesti ympäröimä.

Kotona sisään siirretyt pelakuut puhkesivat uudestaan kukkaan. Hyppäsin avokadopastakelkkaan, mutta en ole vielä kertaakaan tehnyt kyseistä ruokaa aivan alkuperäisellä reseptillä - johtuen pitkälti siitä, etten kaupassa ollessani koskaan joko löydä tai muista ostaa kaikkia aineksia. Hyvää tulee silti, ruokakaapin sisällön avulla improvisoidenkin.