Räsymatto

Ihan(an) tavallinen huhtikuu, ja toinen talven yli selvinneistä pelakuista aikoo ryhtyä kukkimaan (niitä oli neljä vielä viime kesänä). Pitkällisen suunnittelun - eli loputtoman kehtuutuksen - päätteeksi viikonlopun aikana tilava olohuoneemme jakautui kahtia, ja kotona työskentelevä miesreppana sai hieman enemmän työrauhaa vaimoltaan, taaperolta ja tulevalta puolimetriseltä ihmistoukalta kirjahyllyillä rajatun väliaikaistyöhuoneen muodossa. Anttilan löytölaarin kahden euron riisipaperivarjostin pääsi hempeästi valaisemaan tätä vielä kovin epäjärjestyksellistä tilaa, jossa myös allekirjoittanut haaveilee vielä joskus töitä tekevänsä. Epäjärjestyksellisyys on taannut myös sen, että vaikka yrittänyttä ei laiteta, minkäänlaista kunnon kuvaa en vielä ole tästä heikunkeikun-tilanteesta saanut napattua. Väliaikainen työhuone-eriö on siitä syystä, että toivon mukaan vihdoin tämän kesän aikana tapahtuvan talon yläkerran remontin myötä nukkumistoiminnot siirtyvät yläkertaan ja työskentelytoiminnot nykyiseen makuuhuoneeseen. (Aiheesta kiinnostuneet voivat kurkata remontointi-osioon)

Mutta rairuoho kasvaa, ja koristi pöytää sentään toisena pääsiäispäivänä. Antaapa olla sitten siinä vielä hetken, koristamassa ruokahetkeä jos toistakin.

Olen löytänyt piimän, tuon raikkaan, kirpakan ja viilentävän juoman. Vielä ei voi varmuudella sanoa, johtuuko piimänjuonti loppuraskauden hormonimyräkästä, vai olenko ihan aidosti onnistunut taivuttamaan makuhermoni sietämään tuota lapsuudessa yliannosteltua maitotuotevelliä.