29.8.2013

Mitä tänään tehtäisiin?









Olen sen sanonut ennenkin, mutta sanonpa uudelleen: nykyisin ei ylimääräistä aikaa juuri tunnu olevan. Toivon, että kyseessä on ohimenevä tila, ja että blogillekin löytyisi joskus tulevaisuudessa kunnolla aikaa. Kenties jo lähiaikoina, sillä esikoinen palaa osa-aikaisena päiväkotimaailmaan ensi viikolla. Tällä hetkellä tunnen olevani hieman tuuliajolla; en saa luotua mitään mistä kirjoittaa, remontti- tai sisustusasiat eivät juuri etene tai kiinnosta, ja ainoa asia, josta voisin blogata - jos siihen hennoisin kallisarvoista vapaa-aikaani käyttää - on päivittäinen tiski- ja pyykkivuori, se mitä tänään kaksivuotiaan kanssa hiekkalaatikolla leikittiin ja vauvan kakkaamistiheys. En kyllä ajatellut viedä blogiani ihan siihen suuntaan. Mutta koska tulee kirjoittaa asioista jotka tuntee, seuraa nyt kuitenkin tiivistelmä aiheesta "minun ja katraani ihan tavallinen päivä":

Aamulla porukalla muskariin, sen jälkeen hetki kaivinkoneiden ihailua konservatorion pihamaalla. Ne ne nimittäin vasta ovat jotakin tuon lippisheebon mielestä. Pikainen poikkeaminen töihin, puhutaan työasioista ja tehdään suunnitelmia, joita en enää kotiin päästyäni muista, sillä samaan aikaan puhumisen ja suunnittelun kanssa olen myös imettänyt, siivonnut sitä mukaa kun kaksivuotias hieroo täytettyä patonkia taukotilan pöytään ja estänyt samaa henkilöä kippaamasta koko Käpysen nepparivarastoa lattialle ("Äiti, tuolla laatikossa on teväriä nauloa."). Kotona kaksivuotiaan päiväunien aikaan harvinainen hetki kahdestaan nelikuisen kanssa, elokuinen auringonvalo siivilöityy täydellisen pehmeästi puiden lehvien läpi olohuoneeseen. Vauvan poski on yhtä täydellisen pehmeä. Kaksivuotias herää riekkumaan, rauhoitetaan tilanne rakentamalla junarataa välipalan jälkeen. Riekkuva kaksivuotias osaa olla myös suloinen kaksivuotias kun halatessaan pahoittelee käytöstään: "Äiti, askeeski. Minä vahingossa huutasin". Jossain välissä onnistun lyijykynäilemään vesivärilehtien lomaan. Kotiamme sisustaa enemmän kaksivuotias kuin kolmekymmentäyksivuotias, viimeisessä kuvassa esimerkki ratkaisusta "kahvipöytäparkkitalo". Illalla vielä ajeltiin parin kilometrin päähän serkkujen trampoliinille pomppimaan. Seuraava yö oli levoton.

Hermot meni (minulla): 2 kertaa
Lapsi (isompi) sekosi: 2 kertaa
Kuhmuja: 1 kpl
Halipusuja: lukematon määrä.

18.8.2013

Pikku haalari





Saatiin Käpyseen tällaista aika ihkua neonpinkillä ja laivastonsinisellä täplitettyä luonnonvalkoista collegea. Tiesin heti, mihin pehmoinen täplykangas on kuin omiaan: pikkuriikkiseen haalariin. Kun käden ulottuvilla ei ollut muuta, sovelsin vauvan vanuhaalarin kaavaa. Resorin sävy on koralli, myös meiän putiikista. Muuten tuli hyvä, kasvunvaraa hihoissa ja lahkeissa riittää, mutta niska-nivus -väli on turhan nafti.

Haalari on nopeatekoinen kaikesta kanttaamisesta huolimatta, mutta vaatisi kyllä vähemmän aktiivisen ympäristön. Kaksivuotiaalla on täystuho-vaihe meneillään, huh heijaa.

15.8.2013

Mitä tein tänä kesänä











  • Maalasin ennen liian pimeän, fuksian värisen eteisen heleämpään asuun
  • Pakenin maalle pariin otteeseen
  • Laitoin hiukseni uudella tavalla, kerran
  • Piirsin, mutta en kuvannut tarpeeksi
  • Saunoin, uin ja piilottelin keskipäivän porotusta varjossa
  • Leikin pikkuautoilla, sillä kaksivuotiaan mielestä olen siinä isää parempi (win!)
  • Festarit: 1 kpl
  • Rapujuhlat: 1 kpl
  • Pussikaljalla: 2 kertaa
Kesä 2013, olit minulle hyvä vaikka stressasinkin aika paljon sitä, ettei aika riitä sekä lastenkaitsemiseen, remontointiin että pihanhoitoon (bloggaamisesta ja kuosisuunnittelusta puhumattakaan). Keskityin sitten lapsiin, ja stressasin silti. Mutta nyt olen valmis viileämpiin tuuliin, pitkiin housuihin ja lämpimiin villatakkeihin. Syksy tuo tullessaan ainakin roppakaupalla uusia vauvoja lähipiiriin, joita odotan innolla. <3

2.8.2013

Silitysarkkileikki

 




  

Viikon kesälomareissulle otin mukaan Pikku Piltistä uteliaisuuttani tilaamani huisin kirkkaat neon-väriset silitysarkit - tuo peilipintainen jäi vielä kokeilematta tällä erää. Silitysarkkien kohteeksi pääsivät Seppälän alerekistä löytynyt 2-vuotiaalle sopiva printtipaita sekä perusleggarit H&M:ltä. Tykkäsin! Leikkaa, asettele, silitä ja valmista tulee! Hitusen tuo vinyylimäinen pinta leggarin lahkeessa pääsee kiristymään, mutta halkeilua ei ainakaan vielä ole nähtävissä.  Myös Muita Ihania -blogin Tiina koristi taannoin pöksynsä, kankaanpainovärillä tosin, mutta jotain vastaavanlaista voisin kokeilla tuosta peiliarkista saada aikaan.

Oli muuten hyvä näissä kalsareissa laahustaa pitkin kesämummolan tiluksia, villasukat ja miehen popot jalassa.