Sairastuvalta päivää. On vähän semmoinen nuupahtanut olo, kuin noilla edellisviikkoisilla tulppaaneilla. Perheen ainut terve tapaus - tuo alle metrinen taskuraketti - lähti yökylään mummille että kuumeen riivaamat vanhempansa saisivat parannella itsensä edes jonkinlaiseen leikkivalmiuteen.

Tekemisrintamallakin tapahtuu, vaikkei kamera ole hyppysissä pysynytkään: työn alla on pientä keltaista villasukkaa, kuosiaiheita, sekä pätkä vastikään putiikille tupsahtanutta Käpysen uutta kesäkuosilla ehostettua luomutrikoota, joka suorastaan huutaa päästä saumurin leukoihin tullakseen mekoksi/tunikaksi. Ja se on ihana kangas se, jos sallitte tämmöisen sangen epäsuomalaisen omakehulle haiskahtavan lausahduksen suunnittelijalta itseltään. Totuushan on se, että siinä vaiheessa kun kynästäni jokin luomus tähän maailmaan irtoaa, se alkaa elää omaa elämäänsä kuin lapsi, enkä voi sitä enää pitää mitenkään omanani. Pehmoinen, värikäs ja raikas on tuo viimeisin kankainen lapseni mun.

Kommentit

Suositut tekstit