Arkielämää






Ärsyttää. Tämän blogin pitäisi olla tarina arjen kauneudesta, mutta totuushan on että tällä hetkellä juuri mikään ei ole arjessani kaunista. Eivät nuo pölyiset tavarakasat jotka valtaavat jokaisen pöydän, eivätkä sormenjälkiä täynnä olevat ikkunat. Jotka muuten vasta muutama viikko sitten sain pestyä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Vaativat tavallista työläämpiä toimenpiteitä, nämä 50-luvun saranattomat tuplaikkunat. Kiitos innokkaan tuoli- ja kissankiipeilytelinekiipeilijän, nuo kirkkaat ikkunat on jo käsitelty hieman kotoisamman näköisiksi.

Hiuksissa oranssi alkaa tasoittua punaiseksi, enemmän omaksi sävykseni. Taidan pitää tästä sittenkin. Puikoilla kasvaa hitaasti kauluri moebiustekniikalla, jonka minulle opetti Usimarjaana. Huonon mielen lanka meni takaisin kerälle, sillä siitä syntynyt pipo oli liian pieni ollakseen halutunlainen lörppämalli. Odottaa nyt siellä taas yhtä silmukanluomisurakkaa. En kovin usein harrasta ohjeita, mutta ehkäpä pitäisi. Kupissa chai.

Kommentit

  1. No miusta teillä näyttää tosi viihtyisältä, tavarakasat kunniaan! Kun se vähemmänonenemmänkaikkivalkoiseksiyksitavarahuoneeseen-tyyli tuli, olin ihan että joojoo, mutta sitten se alkoi tuntua ihan hirveelle pingottamiselle.
    Yleensä sotkuiset eteiset on mielenkiintoisempia kuin ylisisustetut asunnot.
    Jossain Habitaressakin se meininki tuntui olevan niin irti todellisuudesta.
    Ja sitten samalla minäkin haaveilen design-lampuista ja artekin tuoleista. (olipa taas kehäpäätelmä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiitos. Niinhän se on, että pitäisi olla tyytyväinen asiain laitaan sellaisina kuin ne ovat. Ja yleensä olenkin, sillä en minäkään ole sitä yksi-musta-tavara-vitivalkoisessa-huoneessa -ihmistyyppiä. Turhaudun vaan säännöllisin väliajoin kuvitellessani, että jonain päivänä minusta tulisi sellainen yli-ihminen jolla on paljon tavaraa JA jotka ovat myös järjestelmällisiä. Muhaha.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit