Karviaismehua
Tänä viikonloppuna olisin voinut olla toisessa kaupungissa juhlimassa erästä elämän suurimmista juhlista mitä parhaimmassa seurassa. Valitsin kuitenkin toisin, sillä oma jaksaminen alkoi olla kiikun kaakun. Istuin siis sateessa hiekkalaatikolla, kävelin kaupungilla, keitin ensimmäistä kertaa mehua ja pikkuhiljaa aloin olla sitä mieltä etten sittenkään vaihtaisi tätä elämäntilannetta mihinkään, vaikka uhrauksia joutuu joskus tekemäänkin. Karviaismehusta tuli todella hyvää tällä reseptillä jonka löysin Hyvän maun rajalla-blogista, miltei samanlainen löytyy Kotilieden verkkosivuilta.
Ja se pahan mielen lanka. Päätin, etten rupea pahan mielen kierteen uhriksi, vaan käännän huonon asiakaskokemukseni hyväksi neulontakokemukseksi. Turhinta tässä elämässä on pistää eteenpäin omalle kohdalle osunutta vääryyttä ja mielen pahoitusta, varsinkin jos siitä voi tehdä pehmoisen, lämmittävän hatun.
Oikea asenne asioihin sinulla:) Piposta tulee söpö♥ Ja karviaispuska unelmissani voin melkein maistaa tuon mehun maun...
VastaaPoistaKiitos :) ehkä ensi mehukerralla laitan hiukan vähemmän sokeria kuin ohje vaatii.
PoistaIhania juttuja! Kaupunki, mehu, hiekkalaatikko ja neulos. Olin viime viikonlopun sielläpäin ja bussissa siinä yliopiston kulmilla hymy oli jo niin leveä ettei mitään järkeä.Sielläpäin kaikki on niin mutkatonta ja kivaa. Kunnon kaiho tulee aina, kun pitää palata takaisin tänne kiireeseen ja stressiin.
VastaaPoistaEdelliseen postaukseen liittyen olen miettynyt kumpi lankakauppa olikaan kyseessä se yks vai toinen hmm ja hmm. Sain ehkä pääteltyä.