6.12.

Hyvää ja viluista itsenäisyyspäivää veikkoset.

Joulukuu etenee sitä mallia vauhdikkaasti että vahvasti epäilen koko joulun ehtivän humpsahtaa ohitse ennenkuin itse leikkelemäni lumihiutalekoristeet Käpysen akkunaan päätyvät. Tai se viime vuonna kellariin jaloista siivottu joulukoristelaatikko löytää tiensä tänne kodin puolelle. Joululahjoja on kyllä keräilty ahkerasti ja juhlaruokia selattu äitimuorin lehtikokoelmasta (syy siihen, miksen itse tilaa yhtäkään aikakausjulkaisua). Meikäläisen perhekunta juhlii yleensä pimeimmän vuodenajan pyhiä jossain muualla kuin omassa torpassaan, joten suuria joulupaineita ei ole vielä jouduttu kokemaan. Olen yleensä siis vastannut oma-aloitteisesti joulunpyhien napostelu-, jälkiruoka- ja kakkuosaston tarjoilupuolesta, eli kaikkein hauskimmasta tietysti. Miltä kuulostaisi suklaa-portterikakku (Kotiliesi) mustaherukkakastikkeella jouluaterian päätteeksi tumman kahvin kera? Luulenpa myös, että tänäkin vuonna joululahjakääreistä paljastuu enemmän tai vähemmän itse leipastuja herkkuja. Tekstiilihörhö vaikka ammatiltani olenkin, kaikkein mukavinta lahjanvääntöpuuhat on kuitenkin suorittaa kyökin puolella.

Äitini kätköistä löytyivät meikäläisen nahkaiset talvipopot vuodelta '83. Sopivat täydelleen puolitoistavuotiaallemme mutta ihan tarhakäyttöön en näitä raaskisi pistää, joten milloinhan näitä sitten tulisi käytettyä? Lankkiakin kaipaavat, reppanat. Mutta on siinä vaan jotain liikuttavaa, että samoissa lesteissä taapertaa nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kenkien alkuperäisomistajan oma jälkikasvu.

P.S. Haluaisin keltaiset pitkävartiset villasukat. Tai säärystimet, pääasia että sääret pysyisivät lämpöisinä. En osaa päättää mallia, lanka löytyy jo.