Kehtuutussunnuntai








Ihan Tavallinen elää näköjään vain viikonloppuisin. Mutta ei se mitään, hyvä että elää edes kerran viikossa. Mikä kehtuutuksen kehtuutus (eli laiskotus) tänä päivänä onkaan ollut valloillaan! Perustoimet, kuten ruoka- ja tiskihuolto nyt sentään rullaavat, kiitos koneistuksen ja edellisviikkoisten ruuantähteiden, mutta muuten ollaan kyllä kuin Ellun kanat eikä viikkosiivouskaan ole ottanut käynnistyäkseen. Ärsyttää, mutta toisaalta rokulipäivillekin pitää olla sijaa maailmassa. Sen kunniaksi keittiössä happanee paraikaa blinitaikina iltaa varten. Toivottavasti tulee hyviä venäjänlettuja, ensimmäistä kertaa koitan itse niitä valmistaa.

Viime aikoina olen ajatellut pieniä asioita. Niitä on leikattu kankaasta, niitä on ilmestynyt puikoille ja niitä on tarttunut kirppikseltä matkaan. Pieni asia herätti minut viime yönä neljältä vaihtaessaan asentoa niin että koko sisuskalut tuntuivat heittävän kuperkeikkaa,  ja tulee herättämään vielä monta kertaa tulevien vuosien aikana. Kahden kuukauden päästä saamme nähdä, miltä perheemme pieni asia numero kaksi näyttää ja onko hän hame- vai housuihmisiä - asianlaita kun jäi kaikuluotauksen perusteella 50/50 -tilanteeseen.

Kommentit

  1. Ihanat tulppaanit! Miulla ei ole ollut vielä yhtään tulppaanikimppua tänä talvena... ups, olihan yksi, jonka ystävä toi, mutta pikkukissa tuhosi! Viime talvena olin tähän mennessä ostanut jo monta monituista... no josko sitten kun pikkukisu on kasvanut hieman.

    Kehtuutus, tuo ihana kotopuolen sana, jota ahkerasti täällä Hämeessä viljelen, ja joka kovasti täkäläisiä ihmetyttää. Mutta on niillä itselläänkin outoja sanoja ;)

    VastaaPoista
  2. Niin ja onnea tulevasta pienestä :)

    VastaaPoista
  3. Oh, kiitos. Kehtuutus ja kehtaaminen ylipäätään, nuo itäiset ihmetystä aiheuttavat sanat. Ei meitä täällä idässä välttämättä aina hävetä, jos ei jotain kehtaa tehdä. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit