Onne vaa, onne vaa.

Meillä on talo täynnä innokkaan pienen ihmisen kynänjälkiä (pakastimen ovessa olevat on luotu valkotaulutussilla, lähtee pyyhkimällä). Satunnaiselta vaikuttavan töhertelyn lisäksi herra pitää erityisesti "käsikuvien" taiteilusta. Tästä runsaasta materiaalista sain saksittua kohta-kaksiveen parhaalle kaverille synttärikortin sairastupaviikon päätteeksi viime sunnuntaina, ja vaikka itse sanonkin, niin tulihan siitä melkosen hellyyttävä. Onnitteluvärssynkin talon nuoriherra riimitteli itse tahattomasti aamiaispöydässä - ei liene epäselvää kellekään aamuisia lastenohjelmia tölläämään joutuvalle, mikä on nuorimmaisen lempiohjelma.

Apua, hesarin kuolinilmoitukset eivät liity aiheeseen.

p.s. Äitiysloma alkoi, luvassa oletettavasti bloggaamiskäyrän kasvua.