Päättymätön tehtävälista

Aika on rajallista mutta jostain syystä tekemistä kertyy. Päivässä näyttää olevan tasan kaksi tuntia, jolloin kotiäiti voi jälkikasvunsa häiritsemättä syventyä valitsemaansa askareeseen. Se ei kuulkaa meinaa riittää. Ja jos valittavana on projektia taloustöiden, pihatöiden, työ-töiden ja ei-pakollisten, harrasteeksi luettavien pikkuaskareiden välillä (kuten vaateompelu ja kaikki muutkin käsityöt tällä hetkellä), on selvää, että jokin osa-alue jää rempalleen. Tällä hetkellä tuntuu, että rempalleen on jäänyt kaikki: lattiat ovat nähneet imuria ja luuttua ties milloin viimeksi, pihamaata on puoliksi aloitettu haravoimaan talven jäljiltä mutta kevättyöt ovat vielä täysin aloittamatta. Mielessä ja paperilla pyörii luonnosasteella sata kuvioideaa, mutta jostain syystä homma ei siitä etene. Kanttausta ja napitusta vaille valmiit 50-senttiset bodyt lienevät jo auttamatta liian pieniä kun pikkusiskolla mittaa alkaa olla jo 55 senttiä, mutta kaksivuotiaan kevättakin aion runnoa valmiiksi vaikka väkisin - sekin urakka alkoi jo reilu kuukausi sitten. Taimista 80% on purkitettu väljempään multaan, loput 20% heittänevät veivinsä ennenkuin mullat ja purkit otetaan taas esille. Mutta se lienee luonnollista kannanvaihtelua.

Silti ja siitä huolimatta sitä jaksaa olla kauhean inspiroitunut kaikesta, tietysti ajoittaisia kaaoksen aiheuttamia lyhyitä maailmanlopun hetkiä lukuunottamatta. Tehtävälistan loputtomuuteen lienee syynä alituinen tekemisen tarve ja luontainen uuden kokemisen nälkä.