Talon kätköistä
Rakas äiti-muori,
Tämän kaaoksellisen päivän jälkeen olen taas täällä Nikkilässä. Muistelen sinua hartaasti ja olen onneton kun meille ei synny muuta yhteistä kuin pianonsoitto ja taulut, ja sinä et ehkä välitä minun tauluista. Pianonsoitto on kaunista ja ihanaa kuulla sinulta, mutta kunpa oppisit jättämään minun vaatetuksen minulle ja pitäisit joskus niitä kauniita vanhoja pukuja eikä aina uutta pukua. Rakastan sinun hiljaista perusluonnetta ja kuluneita käsiä. Kerro minulle jotain sinun päivästä kukkien keskellä, ei mökillä mutta kotona ruukkukukkien keskellä. Laula se hiljaa näin kirjeitse ja rakasta Pikiä. Piippa 18.5. 70
Hitaasti mutta varmasti etenemme syvemmälle remontin uumeniin. Talon entiset asukkaat muistuttelevat itsestään kirjeiden muodossa, joita ei nykypäivänä enää kirjoiteta. Mies tekee enemmän remontin eteen kuin minä, tuntuu etten näinä päivinä saa tehtyä mitään. Yläkertaan tulee täydellisen epätäydellinen, lommoinen ja paikattu puulattia, se nimittäin, joka purkumoskan alta paljastui ja jota ei liene koskaan käyttölattiaksi tarkoitettu.
En tiedä oliko jo tuttu juttu, mutta ellei sitten Nikkilä ole joku sikäläinen paikka, sillä voidaan viitata myös mielisairaalaan. Ihan vain kuriositeettina!
VastaaPoistaNo huhhuijaa, ei ollut tuttu juttu! Kiitos kuriositeetista! :)
PoistaEi ihan tavallinen kirje. Jännä löytö!
VastaaPoistaMikä ihana kirje.
VastaaPoista