Kirppispurkit

Tämmösiä löysin paikalliselta jättihallikirppikseltä oman paikan täydennys- ja siivousreissulla. Näinhän se on, että sen kerran kun meikäläinen saa kirppispöytänsä jopa kannattamaan, pitää ansaitut rovot pistää palamaan jo paikan päällä. Hintalapussa luki lyhyesti ja ytimekkäästi vain "Iittala", joten oletan että hintaan oli pistetty iittalalisä. En tiedä mitä tarkoitusta varten nämä iittalalaiset on alunperin tehty, mutta maustepurkeiksi minä ne heti mielsin. Ja huomatkaa jälleen ah niin trendikkään japanialaisen masking tapen luova käyttö.

Allekirjoittaneella on mekko-ongelma. Ostaako kallis kangas ja surauttaa ihan kelvollisella Suuren Käsityölehden ohjeella (lokakuu 2010) itselleen kokkarimekko joka ainakin omassa mielikuvituksessa sopii päällepantavaksi niin kohtsillään tapahtuviin miehen työpaikan pikkujoululoihin kuin ystävän keväisiin hääjuhliinkin, vaikka takana on suma epäonnekkaita ja hätäpäissään väsättyjä ompelemuksia, eikä ole täyttä varmuutta siitäkään, miten hyvin vaalea beige - tshamppanskajan värinen, sanoisin itse - silkki tosielämässä (ei siis em. mielikuvituksessa, jota tähän asti aiheesta ollaan konsultoitu) pukee kyseistä kalpeaa punapäätä? Vai pitäisikö kiskasta kukkaronnyörit tiukalle ja käydä hieman tarkemmalla syynillä läpi omaa vaatekaappia ja sen pääosin eräästä ruotsalaisfirmasta hankittua sisältöä asenteella "no voinhan minä tämänkin tietysti laittaa", kun kerrankin olisi tilaisuus tuntea pukeneensa itsensä nätiksi, ilman kompromissejä? Vai lähteäkö mekkokaupoille, joista mitään unelmien mekkoa ei kuitenkaan löydy (sellaista kun tuskin on tehtykään) ja joutuu tyytymään siihen "ihan kivaan" joka kuitenkin hautautuu kaapin perukoille entisten seuraksi, tai sitten hurahtaa johonkin trendihärpäkkeeseen jonka kohtalo ei juuri eroa edellämainitusta.

Mahottoman vaikeaa. Mutta se on ainakin varmaan, etten enää istu ompelukoneen ääreen aikeena improvisaatio aiheesta Vaate. Improvisoin viimekin perjantaina erään ihan hyvän riepuraukan roskakoriin.