Räsymatto

Kummallista valoilmiötä on saanut seurata viime päivinä taivahalla. Jotkut ovat tietysti seuranneet sitä ainoastaan kotinsa lämmöstä, kipeinä kun ovat. Nuo kyseiset tyypit eivät ole viitsineet mennä edes rappusille asti kyseistä ilmiötä taltioimaan, vaan ikkunaklasin takaa on pitänyt kuvansa napsiman. Naapuruston rusakko on löytänyt meidän pihalta turvallisen päiväpiilon. Se näkyy noissa kahdessa alimmassa kuvassa ihan selvästi ruskeana pisteenä kuvan keskellä, sillä, kuten sanottua, ihan hyvin voi ympäristöään muistikortille taltioida lämpimästä olohuoneesta käsin. Otus köllöttää paikallaan tälläkin hetkellä.

Mikä olisi kurjempaa kuin viettää viisi päivää neljän seinän sisällä flunssan kourissa? No, viettää ne viisi flunssaista päivää sisätiloissa ylikierroksilla käyvän kahdeksan YHDEKSÄN-ja-puoli-kuisen kanssa. Tänään oli pakko poistua viimein mökistä mielenterveydellisistä syistä, vaikkei olo ollut lähelläkään sataa prosenttia. Äänestin, vein pikkumiehen alle metristen muskariin kolistelemaan päitä toisten samanlaisten kanssa, ja kotimatkalla ostin kaupasta runebergin torttuja ja suklaata. Nämä kyseiset tortut eivät ikävä kyllä olleet lajinsa parhaimmistoa, jopa liian kosteita mikä on harvinaista kyseisessä lajissa, mutta asiansa ajoi lohtuherkkuna. Parhaat runebergit on tänä vuonna näillä leveysasteilla pyöräyttänyt Porokylän leipomo, jos minulta kysytään.

Viettäkäähän hyvät viikonloput, sairastamista en suosittele kellekään.