Kakkua!


Päivän paras aikaansaannos. Nyt ei kuosit irtoa, ja tulin sanomaan sen tänne. Mutta kakku, siinäpä hyvä ja mieltä lämmittävä ajatus nyt käsinkirjoitukseksi muutettuna.

Tekijänä olen sitä tyyppiä, jonka tekemiseen kuluu aikaa mitä hyvänsä teenkin. Ja kaksinkerroin silloin, kun kyse on suunnittelusta. On puuduttavaa työstää tuntitolkulla työtä, jonka voi loppujen lopuksi vain todeta kaipaavan kunnon yöunia jalostuakseen tai tullakseen tiensä päähän sellaisena kuin on. Aniharvoin saan ykösyrittämällä valmista jälkeä; ajattelen kai liikaa, tavoittelen turhan hulppeita, mikä liekään syy. Joidenkin käsi tuntuu liitävän paperin yllä kuin lumottu lintu, loihtien yksinkertaisia ja vaivattomia maailmoita. Minun maailmani ovat aina olleet monimutkaisia, mikä on hassua sikäli, että pidän juuri yksinkertaisesta ja vaivattomasta. Mutta näin se menee, minä työstän komplekseja, raskaita maailmoitani ja nautin samaan aikaan toisten ilmavasta ilmaisusta. Syön kakkuni ja pidän sen, myös.

Kommentit

  1. mmm, kakku... kiitos vihreästä palasta :)

    VastaaPoista
  2. Hienosti kirjoitettu. Pistit "paperille" sen, mitä minä olen vain yrittänyt, kuvaillessani omaa monimutkaisuuttani. Ihmeellisen samanlainen sisäinen maailma. Minä tosin olen luullut, että kuulut tuohon "suitsaitsukkelaan" kansaan :).

    VastaaPoista
  3. Voi, en todella kuulu. Satamakuosiakin väänsin varmaan kolme kuukautta ennenkuin se oli mieleinen :D en tosin ihan päivittäin kylläkään. Se lienee tekemisen vähyydestä johtuvaa osin tämä tekemisen monimutkaisuus, ainakin omalta kohdaltani. Veikkaan, että jos luonnostelisi vaikkapa päivittäin, tekeminen yksinkertaistuisi. Mutta hah, sen kun näkisi :)

    VastaaPoista
  4. Kaikissa luovissa jutuissa on aika vaikeaa hyväksyä se, että ne vievät aikaa. Ainakin itse olen oikein joutunut opettelemaan taidon sietää keskeneräisyyttä.
    Ja sitten taas joskus kaikki tapahtuu niin nopeaan. Ei taida olla mitään kaavaa näissä hommissa :)
    Itse piirrän koko ajan nopeita luonnoksia. Kun ideoita tulee, niin ne pitää napata äkkiä muistiin. Siitä seuraakin juuri se vaikein homma, jatkokehittely ja koneella viilaus. Montakohan keskeneräistä juttuja kovalevyltä löytyykään.. (kiva jakaa näitä ajatuksia jonkun ammatti-ihmisen kanssa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammatti-ihminenkö? Hmm.. Niinhän se taitaa olla, vaikka itsellä olo on Oksasen Sofia lainatakseni että on vielä työharjoitteluvaiheessa. Minulla olo tulee siitä, ettei työskentelyn rutiinit ole vielä kovin vahvat, eikä tekeminen itsessään niin varmaa, kuin saisi olla. Mutta kaikki aikanaan, vuosien kokemuksen jälkeen sitten alan huolestua oikeasti jos edelleen takkuaa samaan malliin kuin nyt. :)

      Poista
    2. Olen aina halunnut olla siinä uskossa, että valmistumisen jälkeen on ammatti-ihminen. Oma oletuksenikin romuttuu hyvää vauhtia sitä mukaa, kun valmistuminen lähestyy. Oppia ikä kaikki, niinhän se on!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit