Sadepäivän puuroa

Sadepäivänä meillä nukutaan ja puuhataan omia. Syödään puuroa. Olen aina ollut huono puuronsyöjä, sillä minusta se ei maistu oikein miltään. Sitten viime syksynä Helsinginmatkalta tarttui mukaan paketillinen banaaneilla ja pähkinöillä höystettyä puuroa Sis.Delin hyllystä... Helkkarin kallistahan se oli puuroksi, mutta niin hyvää. Tämä oli varmaan sitten se oma henkilökohtainen puuroherätykseni, vaikka laittoihan äitinikin muutamaan otteeseen puuron sekaan pellavansiemeniä ja kuivattuja hedelmiä. Tajusin, että a) puuroonhan voi laittaa mitä vaan b) voisin itse tehdä puuromiksini (kaupan valmiiksi maustetut eloveenat ovat ihan liian makeita makuuni) ja c) puuro voi maistua hyvältä, ja jos niin käy, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Puuro ei ole luterilainen rangaistusruoka, ateria joka ei saa maistua millekään. Tällä hetkellä on menossa ensimmäinen omatekoinen satsi, johon pääasiassa tyhjensin keittiön kaapeissa tarpeeksi pitkään lojuneet jämäpussit sitä & tätä. Puuroni sisältää siis melko varmasti, jos oikein muistan: neljän viljan hiutaleita, auringonkukan- ja pellavansiemeniä, kuivattuja mustikoita (ehkä), viinimarjajauhetta, murskattuja cashew-pähkinöitä ja manteleita, rusinoita ja kuivattuja karpaloita sekä kuivattuja omenanpaloja (oman puun omenoista). Valmiiksi sekoitetut ainekset vapaavalintaisissa mittasuhteissa säilötään helkkarin rumassa muovipurkissa keittiön tiskillä. Siitä ette saa kuvaa.

Tänään laitoin puurooni hunajan lisäksi voisilmän.