Uusi alku

Tässä sitä nyt taas ollaan, uuden blogitaipaleen alussa. Olen blogannut aiemminkin, kokonaisuudessaan nelisen vuotta. Se taipale tuli päätökseensä pari vuotta sitten, enkä hetkeen kaivannut blogaamista pätkääkään. Mutta nyt oman äänen kuulemisen tarve on palannut. Ääni on vielä varmaankin hieman ruosteessa, sillä omalla äidinkielelläni olen proosaillut viimeksi varmaankin vuonna 2006. Eipä nyt sillä, että mikään loistava proosailija olisin englanniksi, tuolla toisella kotimaisellakaan.

Ihan tavallinen kertoo ihan tavallisesta elämästä omakotitalossa, jota eivät asuta varakkaat aikaansaavat ihmiset, joilla on erehtymätön silmä sisustuksen suhteen. Petaamaton sänky, jokaiselle pöydän kulmalle kuin varkain kertyvät kokoelmat sekalaista tavaraa ja nurkkiin kertyvät kissankarvat ja pöly ovat ihan tavallisen elämän ytimessä. Niin ovat toisaalta myös juhlat, ystävät, käyttötaide ja sellainen elämänrytmi, joka ei pistä kirskuttelemaan hampaita yötä myöten. Meillä on siistiä vain pari kertaa vuodessa ja talon kunnostus tulee kestämään ikuisuuden, vaikkei isompia toimenpiteitä juurikaan ole tehtävänä. Mitä nyt tuo kellari. Ja koko yläkerta.