Ihan oikeesti.

Klo 7.00: Herätys uuteen päivään. Pienempi mies kömpii ylitseni, isompi mies on jo jalkeilla ja huolehtii aamutoimista sillä välin kun mamma saa vielä hetken pötkötellä. Tällä välin edellämainittu mamma huolellisesti listaa mielessään kaikki edessä häämöttävän päivän askareet -  pyykinpesua? Puutarhan kihnuttamista? Astiain putsausta? Kenties kasvinsuojien kyhäystä pihamaalle, taimien uudelleenpurkittamista?
Klo 8.00: Isompi mies poistuu työpaikalleen, aamushow alkaa. Yleistä pööpöilyä sisätiloissa. Mitään edellämainituista toimista ei yleensä tässä vaiheessa saateta vielä aluilleen.
Klo 8.45: Siirrymme ulkotiloihin sillä arvattavaa on, ettei perheen pienin jaksa valvoa paria tuntia pidempään näin aamutuimaan ja on näin ollen kätevää nukuttaa rattaisiinsa. Näin maamo suunnittelee pääsevänsä pihatöihin sangen sutjakkaan.
Klo 9.00: Sopiva hetki aloittaa yhdistetty aamukävely-lapsen nukuttamistuokio.
Klo 10.00: Lapsi ei nuku vieläkään kaikesta kävelystä huolimatta. Nälkä kurnii sillä puuro on oikeasti ihan tyhmä keksintö joka ei pidä nälkää riittävän loitolla. Ketutusaste alkaa pikkuhiljaa kohota. Mennään sitten kauppaan. Lievää kiroilua.
Klo 10.30: Taas ollaan kotipihassa eikä lapsi nuku vieläkään. Kyllä ketuttaa. Mamma syö lounaaksi kylmän läppäpitsan. Ketuttaa hieman vähemmän, mutta päivän tehtävälistasta on armotta karsittu jo muutama kohta pois.
Klo 10.50: Lapsi nukahtaa sisälle, joka tarkoittaa sitä että edessä olevat pari tuntia äiti-ihmisen työ/vapaa-aikaa käytetään sisätöihin. Ei sitten mennä puutarhaan, höh. Kyseiset pari tuntia kyseinen äiti-ihminen käyttää yhden ja saman illustratortiedoston hinkuttamiseen, josta ei loppujen lopuksi edes tule mitään. No laittoi sentään leipätaikinan tulemaan samalla.
Klo 13.00: Lapsi herää, syö, kakkii, juo ja alkaa systemaattisesti tyhjentää asunnon jokaista kaappia ja laatikkoa (mukaan lukien kissanhiekka-sellaista).
Klo 13.30: Äiti-ihminen saa tuikitärkeän työmailin koskien omaa kangastuotantoaan ja vaatien pikaista tarkistusta. Lapsi toisessa kainalossa ja hiiri toisessa hän tarkistaa kuosinsa. Lapsi on ymmärrettävästi toimintatavasta ärtynyt, kukaan ei pyyhi äiti-ihmisen otsalta hikeä kuten lääkäreiltä sairaalasarjoissa.
Klo 14.00: Havainto: puhelin on hävinnyt. Kovaäänistä kiroilua.
Klo 15.00: Puhelinta ei löydy mistään. Tiimi äiti & lapsi siirtyy jälleen ulkotiloihin tällä kertaa tavoitteenaan kulkea aamuisia jälkiään naapurustossa, vaikka äiti tietääkin toiminnon turhaksi.
Klo 15.30: Äiti alkaa pikkuhiljaa heittää toivonsa niin puhelimen löytämisestä kuin siitäkin, että saisi mitään tehtyä tämän päivän aikana.
Klo 16.00: Puhelin yhä hukassa, menetys on jo miltei hyväksytty. Tsekkiläismuumit, maito, nukkumaan. Ai ei nukuttanutkaan?
Klo 17.00: Lapsi nukkuu taas, äitihenkilö käyttää koittaneen vapaa-ajan todella järkevästi bloginsa parissa ja on menettänyt toivonsa koko päivään.

Sentään puhelimen häviäminen tarkoittaa yleensä vanhan korvaamista uudella, sentään ulkona on kesä ja sentään tulppaanit alkavat kukkia.