Soraääniä

Piirsin eilen meille pation. Soraan. Sen kummempaan meillä ei taida varaa ollakaan, mutta kummasti se edesauttaa mielikuvitusleikkejä, kun on ääriviivat ympärillä.
 
Mielikuvitusleikki, esimerkki 1: Tässä minä istuisin (tosin Fatboyssa, en puutarhatuolissa) aamukahviani nauttimassa kuvitteellisen ruukkuistutuksen ääressä. Esimerkki 2: Näitä (soraan piirrettyjä) portaita pääsisi suoraan nurmikolle, kun noita toisia portaita (soraan piirretty vasemmanpuoleisessa kuvassa) pitkin taas kuljettaisiin pihatielle. Ja tässä me istuttaisiin ja syötäisiin kun kaverit tulisivat grillaamaan, ja tuohon kuistin kaiteeseen kun vielä raaskisi rälläköidä aukon, voisi etuovestaan astahtaa suoraan pari askelta alemmas patiolleen sitä aamukahviaan fatboyhin nauttimaan. Ja miksi Fatboy? Siksi kun ne nykyään tekee niihin ulkokäytön kestäviä päällisiä. En minä muuten oikein tiedä mitä säkkituolilla tekisin, mutta pihalla lekotteluun semmoinen olisi aika ehdoton.

Yksi mielikuvitusleikki on tietenkin se kaikille tuttu "Sitten kun nämä rytökasat, jätesäkit ja rikkinäiset kottikärryt pihamaan nurkista on hävitetty". Mutta ei rytöt enää haittaa kun alkaa värittää ääriviivapiirustuksiaan.

Jaa-a, taidan kuitenkin saada vielä hyvän tovin lepuuttaa silmiäni näissä kukkapenkin kevätkaunokeissa ennenkuin silmä talon edustassa lepää. Mutta melkeinhän sitä voisi jo kutsua valmiiksi patioksi.