Töissä
Vaatii hieman työtä ja jaksamista laitella tätä läänin kokoista pihaa, vaikkei siellä mitään mahtavia istutuksia olekaan. Ehkä juuri siksi vaivaa joutuukin näkemään. Tammien lehdet tunkeutuvat joka paikkaan ja vaahteran versojen määrästä voi päätellä, että edellisvuosi oli sangen otollinen tuolle leveälehtiselle kaverille. Kitken pitkää tammien varjostamaa kukkapenkkiä hiljalleen, niiden muutaman harvan kasvin ympäriltä joiden tähän mennessä olen havainnut tuossa kuumassa ja kuivassa maassa selviävän. Pihalla on vaikea maa, jossa mikään ei tunnu kasvavan kunnolla vaan kaikki kasvit hieman kituuttavat. Kun taloustilanne on mitä on, ei pysty laittamaan kerralla koko pihaa kuntoon vaikka mieli tekisi. Olen hankkinut perennoja aina muutaman kerrallaan - kun olen päättänyt, mitä haluan - ja istutellut mitä minnekin. Jotkut ovat pärjänneet ja jotkut taas eivät. Joskus kyllä mietin tämän valitun puutarhanhoitometodin mielekkyyttä, että olisiko sittenkin viisaampaa laittaa kerralla setelinippu tiskiin ja pistää joku puutarha-asioista jotain ymmärtävä pistämään puutarha kerralla kuntoon. Mutta ei ehkä sittenkään, olisiko se sitten enää oma puutarha ollenkaan?
Ehdottoman oikeassa olet, ettei se sitten oma enää olisi. Voi tunnistin tekstistäsi juuri itseni. Meilläkin pihapiiri on läänin kokoinen ja joukkoon mahtuu omppupuuta, marjapensasta, kasvimaata ja perennapenkkiä, vattupuskista ja lasten jalkiskentästä puhumattakaan. Istuttelen "musta tää ois kiva tässä"-periaatteella ja seurailen lapsellista innostusta puhkuen, mitä mistäkin sityten esiin uuden kevään koittaessa ilmestyy! Äitienpäiväkukkasetkin sain tänä vuonna osaksi perennoina:) Tsemppiä puutarhailuun!! KAsvun ihmeiden edessä iloa ja valoa!! Ja paljon kärsivällisyyttä!
VastaaPoistaHei kohtalotoveri, tsemppiä sinnekin! Tuo äitienpäiväkukat perennoina-ajatushan on mitä mainioin, pidänpä mielessä ensi vuotta varten ;)
Poista