Olohuoneessa


Olohuone on vähintään yhtä ujo kuin keittiö, mutta vain siksi, että siellä vaanii samanlainen kaaos kuin kukkapenkissäni. Kaaoksen siirryttyä hetkellisesti suljettujen kaapinovien taakse koitin kerrankin ottaa tilaisuudesta vaarin kameroineni.

Olohuoneessa on juliste, joka on kärsinyt samanlaisen inflaation kuin Unikko. Mutta sain sen, haaveiltuani, kun elämä oli kovaa ja tarvitsin tuota muistutusta. Siellä on tuoksupelargoni, joka kasvoi liian suureksi ja jonka mitä ilmeisimmin tapoin leikkaamalla sen väärään aikaan. Olisipa tuo heittänyt veivinsä varmaan muutenkin, kun jäi keväällä leikkaamatta. Mutta koskaan ei tiedä, mitä ruukusta kevään tullen versoo, eli en heitä pois. Siellä on jokaisen kotini ja muutenkin elämää nähnyt (= kissan raatelema, mutta ei tuon joka viimeisessä kuvassa köllöttää) ja näinollen verhoilua kaipaava tuoli. Ihana tuoli onkin. Siellä on lapsemme henkinen pääoma kieroissa Ikean kirjahyllyissä, mutta minkäs teet kun ei tavallisia korkeita kirjahyllyjä mistään muualta saa (eli sellaiset joissa ei ole mitään lasiovia, eikä mitään kallista eksoottista puuta, vaan aivan tavalliset, miltei kattoon yltävät perushyllyköt; käsittämätöntä!?). Ja siellä on niin paljon kissankarvaa (viimeisessä kuvassa toinen syypäistä), että kun lapsonen lähitulevaisuudessa alkaa mittailemaan asuntoamme mahallaan, on imuroitava varmaan joka päivä tai kiinnitettävä potkarin mahapuolelle moppi chindogu-tyyliin.

Kommentit

  1. Miten elämänmakuinen blogi :) vierailempa uudemmankin kerran

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit