30.9.2011

Väriä nurkkaan


Kerrankin tässäkin huushollissa vähän sisustetaan! (Paitsi tuo tietokoneen alus/edus/taus - älkää katsoko sinne) Tässäpä Ikean hyllynkannattimia maalilla uusittuna. Entisessä elämässään kannattimet olivat mustat ja hyllylevyt antiikkitammen värisiksi petsatut. No. Kiitos Miranolin, eivätpä ole enää.

Taasko se on viikonloppu? Miten minusta tuntuu että tämä blogi koostuu erinäisistä hyvän viikonlopun toivotuksista ja satunnaisista posteista toivotusten välissä. Mutta taas mennään: hyvät viikonloput teille, lukijatoverit. Itse ajattelin mennä metsään ja kokeilla josko onnistuisin kartuttamaan talvivarastoja vielä puolukoilla. Kyllä maalla on mukavaa.

P.S. Talvivarastoista puheenollen: mitähän pitäisi tehdä kun pakastimeen kytketty energiankulutusmittari näyttää villejä lukemia ja buuttaa itsensä tasaisin väliajoin? Ööö, kutsua korjaaja?! (Mittari testattu jääkaapissa, näytti toimivan)

29.9.2011

Kukkasia ja tuttavia


Näitä kukkasia varastin äitin pihalta sunnuntain vohvelikestejä piristyttämään. Olisin halunnut daalioita kun näin niitä jossain -- blogissa, niin, mutta daalia-aikapa näyttää olevan kertakaikkiaan ohi. Mitäs minä näistä kukkaisasioista nyt tietäisinkään. Mutta nämä vielä voimissaan olleet on hauskoja, reippaan värisiä. Kamalan hajuisia kylläkin, mutta vain käsiteltäessä.

Otsikon kamalan rimmausyrityksen (myöntäkää pois, että ette edes tajunneet ennen kuin sanoin) takana on entisten luokkatoverieni blogien stalkkaus(l. seuraamis)harrastus. Valmistuin toissakeväänä tekstiilimuotoilijaksi, muutin pois opiskelukaupungista ja tiet erkanivat. Hyvä että edes netin välityksellä voi vakoilla mitä luokkatovereille kuuluu, joukossa on nimittäin kohtalaisen taitavaa ja nohevaa plikkaa! Jaan stalkkaamisen iloa nyt sitten myös teille (siellä on joukossa nettikauppaakin, huomhuom olkaa tarkkana ettette missaa):

Anna - Lande by Anna
Elina - Elinam Designs
Jenni - Jännä by Jenni
Nina - Ninuska
 edit: 
tässä vielä yksi: Nannamoi

Hauskaa stalkkausta! (Ja joo, en itsekään tykkää anglismeista mutta eihän tuollekaan sananreppanalle yksinkertaisesti löydy - tähän hätään ainakaan - täydellistä suomenkielistä vastinetta.)

27.9.2011

Vohvelikestit


Sunnuntain vohvelikestit on hyvä ajatus. Oikeastaan sunnuntain ihan mitkä tahansa -kestit on hyvä ajatus; eräskin sunnuntai tuossa taannoin vietettiin saunoen ja toinen syntymäpäiväbrunssilla piipahtaen. Brunssihan tästäkin piti tulla, mutta sunnuntailla on taipumus viivähtää. Eikä sillä ole väliä, millä nimellä ateriaa kutsuu, kunhan ruoka on hyvää ja seurakin maittavaa.

Yläkuvan brownien (se missä on päällä puolukoita granaattiomenansiemeniä) väänsin Fannin ja Kanelin ohjeella, jonka puolestaan nappasin Kotipalapelistä. Sitä alkuperäistä ohjetta en nyt tietenkään löydä. Mutta tällä tulee helppo ja nopea ja JUSTIIN TÄYDELLINEN brownie.

23.9.2011

Kurkistuksia


 


Ujo koti täällä jälleen hei. Edessä viikonloppu kahdestaan poikasen kanssa, isä lähti isomman kirkon kylkeen poikain kanssa hummaamaan. Paljon on taas tekeillä, ja paljon on taas kesken. Tekeminen kun väkisinkin rytmittyy poikasen nukkuma-aikojen mukaan. Ja jossain välissä pitää blogatakin. Uhraan kuulkaa lukijani tähänkin postiin nyt arvokasta aikaa, jolloin voisin aloittaa vielä yhden suurella todennäköisyydellä kesken jäävän projektin.

Koska kudetyyny (tai Kudekudde!) ei yksinään riitä näemmä tyydyttämään tämän talouden trikookuteesta valmistettujen tuotteiden tarvetta, pääsi koukulle tummanharmaa kude. Tavoitteena matto. Vessaan vai makuuhuoneeseen, se jää nähtäväksi. Enon veistämä rukinlapa (nähty tässä postissa) taas inspiroi uusien tussien myötävaikutuksella ryhtymään luovaksi. Seinälle ripustetut luonnokset suorastaan huutavat paikallisen grafiikan pajan ja viime keväänä opitun silkkipainotaidon perään. "Tykkään siusta" -printti onkin kevään satoa, niitä on yllin kyllin jos ketä kiinnostaa..? ("Pieni poika" jäi yhtä vedoskertaa vaille kesken.)

Eikä eteisessä ole listoja vieläkään. Olen tullut siihen tulokseen, ettei ympäristöään voi hallita, ja kaikki yritykset siihen suuntaan ovat vain itsensä huijaamista. Ei ihminen voi hallita luontoa sen enempää kuin näköjään omaa asumustakaan. Vaikka taidankin tässä nyt puhua vain itsestäni. Keskityn siis itse kodin- ja puutarhanhoidon suhteen hallintayritysten sijaan muokkaamaan ympäristöäni siihen suuntaan, että se itsenäisesti saa rönsyillä siihen suuntaan kun halajaa, silleesä silmää miellyttävästi.

Hyvät viikonloput. Toivotaan aurinkoa enemmän kuin sadetta.

20.9.2011

Kudetyyny



Puolisen kiloa trikookudetta varmaan riittää. Omaa menekkiä nyt kun en muista. 37 silmukkaa ja noin 34 kerrosta sileää neuletta suljettuna neuleena riittää 40x40 cm tyynyyn. Puikkokoko 10 (muistaakseni), puikkojen malli pyörö. Saa tehdä myös paksuilla sukkapuikoilla (kyllä, niitä on olemassa) jos niin tykkää. Tai tee alkuun pieni testineule niin löydät sen sinua eniten miellyttävän puikkokoon. Itse tykkään tuollaisesta napakasta, puikot saattoivat olla jopa kasit.

Silmukat luodaan tällä Magic cast-on -tyylillä kahdella puikolla, jolloin saa valmiiksi suljetun pohjan tyynynpäälliseensä. Tämän jälkeen jatkoin nörttinä neulomista ainakin muutaman kerroksen ajan neuloen suljettua neuletta kahdella puikolla, mutta siihen en nyt keksi ohjetta mistään internetistä. Muistaakseni kuitenkin siirryin neulomaan ihan normaalisti pyöröpuikoilla, kun hokasin että se on, öh, helpompaa. Kun kerroksia on riittävästi, sujautin tyynyn neuloksen sisälle ja päättelin silmukat kaksi kerrallaan - vastakkaisilta reunoilta - niin, että neulosputki sulkeutui samalla. Näin saat kestopäällisen jota ei paljon vaihdella; lisäämällä toiseen reunaan napit tms. kiinnitysmekanismin saat päällisen välillä tyynystä irtikin.

15.9.2011

Viikonloppuheipat


Heippa. Häivyn viikonlopuksi Helsinkiin rellestämään jälkikasvuni kera. Pyrin piipahtamaan isolla kirkolla ollessani myös messuloilla. Ylläolevissa kuvissa todisteita a) luumuchutneysta (tämä purkki lisätyllä rosmariinilla) ja b) omenapiirakasta jonka resepti tuli täältä Have cake, will travel -blogista. Tein sen kyllä ihan epävegaanisesti, johtuen siitä ettei kaapissa sattunut omenapiirakkahimon iskiessä olemaan kuin epävegaanista voita ja maitoa. Mutta jouten ei olla oltu, ei.

Heipat!

P.S. Olisin mennyt myös Rakkautta ja Anarkiaa -näytöksiin mutta niillä ei taida olla vauvakinoesityksiä :P.

12.9.2011

Naapurisatoa



Äidin naapuri toi sangollisen luumuja ja verotin tietenkin saaliista oman osuuteni. Sanoin tekeväni - heh - chutneya jos äiti tekee omistaan hilloa ja sitten vaihdellaan. Hillovaihtareita ollaan tänä syksynä harrastettu muidenkin kesken ja täytyy sanoa, että järjestely on varsin toimiva; kun tekee yhtä sorttia, vaihtamalla saa useampaa tilalle. Omenia ei meidän puusta tänä vuonna tullut kovin kummoisia määriä (kuvassa suunnilleen kaikki), mutta oma naapurimme tuli hätiin ja tarjosi tänään pensasaidan läpi osuutta runsaammasta omenansaaliistaan. Vielä tänään ei kuitenkaan päästy maistelemaan ovatko omenat makoisampia aidan tuolla puolen. Meidän omenat nimittäin ovat aika herkkuja, jos sallitte kehuskelun. Nämä punaiset yksilöt tulevat luultavasti noin viisikymmenvuotiaasta puusta, joka tukahtuu - taas yhden - tammen alle.

Viikonloppuna saatettiin vihdoin alulle operaatio Kangaspuut eli Kudontanurkan Pykäys Äitin Autotalliin. Mummolan eli nykyisen tätilän vintiltä löytyi kangaspuiden kadonnutta kampea etsiskellessä edesmenneen enoni veistämä rukinlapa.

Alan kuulostaa surkealta peräkammarin tytöltä kaikkine äitijuttuineni, mutta uskokaa kun sanon että on minulla elämäkin.

9.9.2011

Kätevä emäntä


Keittiö kaipaa synkempiä verhoja talvea vasten. Ompelin yhden sivun ja siihen se into & aika sitten taas loppui. Ompelukoneeni, tuo uskollinen Husqvarna Automatic ei enää suostu tekemään kuin suoraa ommelta ja lamppukin on rikki, mutta mitäpä pienistä. Päärmätessä ei siksakkia - onneksi - tarvitsekaan ja ompelustyöt pitää vain suorittaa päivänvalossa. Tuo koneen reilun viiden kilon paino hieman on taas viivästyttänyt huoltoon kiikuttamista autottomassa perheessä. (Toki tuo autottomuus on vain tekosyy yleiselle aikaansaamattomuudelle, sillä kyllä tästä kaupungista laina-autoja löytyy.) Mutta en vaihda, en.

Sohvalle kävin hakemassa töihin tekemäni ja sinne unohtamani pikkutyynyn. Hirmu kiva se on edelleen, trikookuteesta suljettuna neuleena isoilla puikoilla neulottu. Tuota tekniikkaa pyörittelin toissakeväänä viimeisessä koulujaksossa, mutta eipä olisi ranteeni ja kyynärpääni kestänyt - heh heh - riippumaton neulomista käsin trikookuteesta.. ihan hyvä idea muuten, Opiskelija-Outi. Ja nythän näitä tyynyjä onkin päässyt näkemään runsaslukuisina lehtien sivuilla, varsinkin niitä aina-oikein-neuleisia Kauhavan Kangasaitan Eko-ontelokuteesta tehtyjä. Se on kiva materiaali myös, mutta itse olen fiksautunut tuohon perus-trikookuteeseen.

Viimeisessä kuvassa sitten osoitus siitä, mihin kaikkeen japani(a)laista Washi-maalarinteippiä voi käyttää. Etsystä tilasin muka lahjojen paketointia varten, paketoinkin sitten ruuanlaitossa osumia saaneet sormenpääni kun ei laastari itse itseään kiinni pitänyt. Se on se Etsy muuten, se on yksi kyllä sanonko mikä. Rahasyöppö. Nimimerkillä Jo Vuosia Koukussa.

Eikun sitten vaan hyvät viikonloput! Katsotaan, saanko toisenkin sivun ommeltua keittiön verhoihin vai jääkö ensi viikkoon.

7.9.2011

Kaupungilla





Tykkään kotikaupungissani promeneerailla erityisesti tätä lehmuskujaa pitkin. Joensuu on parhaimmillaan kuin iso puisto, pahimmillaan kuin jättimäinen parkkitalo. Yritän välttää jälkimmäistä ja suosia ensiksimainittua näkökulmaa. Ja kerrankin kehtasin kaivaa kameran esiin julkisella paikalla! Yritän uskaltaa suorittaa kyseisen tempun jatkossakin, sillä esineiden kuvaus lähietäisyydeltä ei juuri minua enää hyödytä eikä teitä varmaankaan kovin pitkään huvita. Ihan oikeasti, olisi aika jo opetella kuvaamaan isojakin asioita.

5.9.2011

Syksy

























Syyskuu. Kotiviikonloppu. Takassa tuli ensimmäistä kertaa, kun aamulla varpaita jo palelsi sängystä noustua. Puutarhahommia, sillä se on mukavaa keväällä ja syksyllä. Ei kesällä niinkään. Ei silloin jouda. Etukäteisellä hääpäiväillallisella ravintola Kielossa törmättiin Makustelijoihin, kuinka oivaa. Myös ruoka oli oivaa, todella oivaa. Sunnuntaina saunottiin ja seurusteltiin ystävien kanssa.

Elämä tällä hetkellä on hidasta ja miellyttävää. Yhdeksän yhteistä vuotta (kuusi synnissä, kolme aviossa) on kulminoitunut johonkin hyvin kauniiseen.

1.9.2011

Olohuoneessa


Olohuone on vähintään yhtä ujo kuin keittiö, mutta vain siksi, että siellä vaanii samanlainen kaaos kuin kukkapenkissäni. Kaaoksen siirryttyä hetkellisesti suljettujen kaapinovien taakse koitin kerrankin ottaa tilaisuudesta vaarin kameroineni.

Olohuoneessa on juliste, joka on kärsinyt samanlaisen inflaation kuin Unikko. Mutta sain sen, haaveiltuani, kun elämä oli kovaa ja tarvitsin tuota muistutusta. Siellä on tuoksupelargoni, joka kasvoi liian suureksi ja jonka mitä ilmeisimmin tapoin leikkaamalla sen väärään aikaan. Olisipa tuo heittänyt veivinsä varmaan muutenkin, kun jäi keväällä leikkaamatta. Mutta koskaan ei tiedä, mitä ruukusta kevään tullen versoo, eli en heitä pois. Siellä on jokaisen kotini ja muutenkin elämää nähnyt (= kissan raatelema, mutta ei tuon joka viimeisessä kuvassa köllöttää) ja näinollen verhoilua kaipaava tuoli. Ihana tuoli onkin. Siellä on lapsemme henkinen pääoma kieroissa Ikean kirjahyllyissä, mutta minkäs teet kun ei tavallisia korkeita kirjahyllyjä mistään muualta saa (eli sellaiset joissa ei ole mitään lasiovia, eikä mitään kallista eksoottista puuta, vaan aivan tavalliset, miltei kattoon yltävät perushyllyköt; käsittämätöntä!?). Ja siellä on niin paljon kissankarvaa (viimeisessä kuvassa toinen syypäistä), että kun lapsonen lähitulevaisuudessa alkaa mittailemaan asuntoamme mahallaan, on imuroitava varmaan joka päivä tai kiinnitettävä potkarin mahapuolelle moppi chindogu-tyyliin.