Leipäviikko 2 - Bâtard

Alamme hiljalleen lähestyä leipänörtteilyä. Muutin siis yhtenäisyyden nimissä myös edellisen leipäpostauksen otsikon muotoon "Leipäviikko se ja se".  Näin leipään kyllästyneet voivat helposti välttää kaiken kohotukseen, taikinaan ja höyrypaistamiseen liittyvät liirumlaarumit.

Leivoin pari iltaa sitten toisen leivän sunnuntaina valmistamastani jääkaappitaikinasta, ja tällä kertaa muotoilin sen kirjan ohjeen mukaisesti ranskalaisen Bâtard-leivän muotoon. Ennen pinnan leikkaamista ja paistamista leipä sivellään vedellä, eikä jauhoteta kuten ensimmäinen, Boule-tyyppinen leipä.  Samalla lähti tekeille ruisleivän juuri kaupasta ostetun ruisleivän palasten avulla. Kuinka nörttiä!

Taikinassa ei ole enää parin päivän päästä niin paljon nostetta kuin tuoreeltaan.

On vaikeaa leikata taikinasta "greipin kokoinen pala" - onneksi työpöydällä oli pelottavan hyvin säilynyt, monta kuukautta sitten ostettu malli.

Juuren alku.

Leipä oli melko tiivis, ja luulen että siitä on syyttäminen liian lyhyttä kohotusaikaa. Koostumus oli muuten kyllä oiva, ja tällä kertaa leivän rapsakka kuori "soi" halkeillessaan nostaessani sen ulos uunista, kuten ilmeisesti kuuluikin. Mutta täytyy sanoa, että kun kirjanen kertoo taikinan maun syvenevän säilytyksen myötä, maistui minusta tässä leivässä päällimmäisenä lähinnä hiiva. Siis paljon voimakkaammin kuin ensimmäisessä, samasta taikinasta tuoreeltaan leivotussa leipäsessä. Tai ehkä makunystyräni eivät ole tarpeeksi harjaantuneet havaitsemaan hienostuneita vivahteita? Niin tai näin, en ehkä itse ole vehnäisen hapanleivän ystävä, mielestäni happamuus sopii muihin viljoihin ja erityisesti ruisleipään paremmin. Jonka kimppuun tästä pääsenkin seuraavaksi, jahka saan taikinan nousemaan.